ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
kehittämisen ja tsemppaamisen liiketoiminta-ala ja puuhakerho,
jossa referenssit ja käytännöt ovat sisäsiittoisia ja yhteydet kunnon
tutkimukseen ohkaisia. Näissä piireissä kulunutta aineistoa
uuskäytetään suruttomasti ja innokkaasti tukemaan mitä tahansa
oman edun mukaan ajettavaa näkemystä kenenkään vaivautumatta
tarkistamaan, onko lainaus tai tutkimusten tulkinta korrekti.
Tämän seurauksena mahdolliset virheet kertau tuvat. On
selvää näyttöä siitä, että edes laadustaan perinteisesti tunnettujen
lehti- ja kirjankustantamoiden tai hyvillä tekijöillä kansoitettujen
toimitusten kriittiset valmiudet eivät riitä niiden tunnistamiseen
ja pysäyttämiseen. Vakavastikin otettavat tahot osallistuvat sitä
itse havaitsematta huhujen ja kukkupuheiden levittämiseen.
Nykyinen tiedepolitiikka saattaa ruokkia suuntausta. Jos innovaatiot
ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ymmärretään kapeasti
kaupallisen tuotteistamisen mallin mukaan, oikoteiden käyttäminen
tutkimuksesta sovelluksiin muodostuu suureksi kiusaukseksi.
Tutkimusta on varmastikin parempi tehdä, käyttää, popularisoida,
soveltaa ja markkinoida kuin olla tekemättä, käyttämättä,
popularisoimatta, soveltamatta ja markkinoimatta. Raportti kertoo,
että kaikki nämä ovat vaikeita tehtäviä. Eri toimijoilta edellytetään
pohjakoulutuksen, kokemuksen, oppivaisuuden ja tukevien
kontaktien lisäksi muiden muassa huolellisuutta ja kriittisyyttä
sekä ajattelu- ja arvostelukykyä näiden tähdellisyyden ymmärtämiseksi
ja vaalimiseksi. Muuten seuraukset saattavat olla kaukana
siitä, mitä alun perin tavoiteltiin. Pahimmillaan huolimattomuudet
levittävät huolimattomuutta ja kritiikittömyys luo kritiikittömyyttä,
jotka yhdessä tuottavat toimintamallin. Tästä on jo näkyvissä
hälyttäviä merkkejä.
”Tutkimus ja innovaatiot”, ”tutkimus ja tuotteistaminen” tai
”tutkimus ja vaikuttaminen” voivat edelleen olla tavoittelemisen
arvoisia yhdistelmiä. Ne eivät kuitenkaan ole juuri mitään otsikkotasoisina
linjauksina riisuttuina pulmallisuudestaan ja erilaisten
etujen sovittelusta niihin tähtäämiseksi. Tutkimusta ei voi noin
vain koplata milloin mihinkin. Se on kaikkea koetteleva eikä mitään
suoralta kädeltä siunaava voima. Poliittisen järjestelmän ja
akateemisen maailman johdossa ei ole mielekästä pitää sitä pelastavana
enkelinä. Erityinen vaara piilee siinä, että tutkimuksen ja
502