ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
ole luulotellut, että elämä voisi koostua universaaleiksi säännönmukaisuuksiksi
tai malleiksi kelpaavista teoista.
Yhtä kehnosti sujuu viittaus englantilaiseen filosofiin Jeremy
Benthamiin (1748–1832). Monenkirjavia kuvitelmia väittää tämän
todenneen ”1800-luvun alussa”, että olennaista on ”jokaisen yhteisön
jäsenen hyvinvoinnin maksimointi” tiettyä ”hedonistista kalkyylia”
apuna käyttämällä. Lähteeksi tarjotaan Benthamin An
Introduction to the Principles of Morals and Legislationin verkkoversiota
vuodelta 2000. Itse asiassa Benthamin kirja valmistui 1780 ja
julkaistiin 1789, eikä se sisällä termiä hedonistic calculus, koska siihen
ei sisälly sen enempää sanaa hedonistic kuin calculuskaan. Sen
sijaan sen neljän luku kyllä kuvaa tapaa mitata mielihyvän ja -pahan
sekä niistä juontuvien hyvän ja pahan arvoa. Tätä laskeskelua
on sittemmin kuvailtu ”hedonisen kalkyylin” ja ”felisifisen kalkyylin”
termeillä, mutta alkuteos välttää verbiä calculate ja suosii
teonsanoja measure ja estimate. Voi myös huomauttaa, että Benthamin
teos mainitsee well-beingin vain yhden kerran, samoin ”maksimoinnin”
(ja aivan muussa yhteydessä), mutta se kyllä viittaa
useasti yhteisöjen ja yksilöitten onnellisuuteen ja muutaman kerran
julkiseen tai yleiseen welfareen.
Kolmas hämäryys kohdataan Järvilehdon käsitellessä utopioita.
”Kenties meidän pitäisikin ennemmin pyrkiä kohti eutopiaa”, Monenkirjavia
kuvitelmia ehdottaa. Kreikan ”paikkaa” tarkoittavan
topos-sanan (τόπος) etuliitteeksi pitäisi siis asettaa kieltoa tarkoittavan
[o]u:n (οὐ) sijasta hyvyyteen viittaava eu (εὖ). Järvilehto kuvailee
’eutopia’-käsitettä filosofianakatemialaisten keksinnöksi. FA:lta
kyllä kuulostaakin sen luonnehtimiseksi maalailtu ”realistisen optimismin
sävyttämä tulevaisuus, jossa tuemme toisiamme omalla
intohimoisella osaamisellamme ja pidämme toisistamme huolta”.
Mutta kansainvälinen Wikipediakin osaa kertoa asian todellisen
laidan. Muutamaan 2000-luvun lähteeseen viitaten se toteaa,
että englannissa foneettisesti yhtäläiset käsitteet, ”ei-paikkaa” kirjaimellisesti
tarkoittava ’utopia’ ja ”hyvää paikkaa” kirjaimellisesti
merkitsevä ’eutopia’, yhdistyvät sisällöllisestikin: ”Vakiokäytössä
sanan [utopia] merkitys on kaventunut [alkuperäisestä olemassa
olemattoman yhteiskunnan tarkasta kuvailusta] ja kuvaa nykyään
yleensä olemassa olematonta yhteiskuntaa, joka on tarkoitettu
katsottavaksi nyky-yhteiskuntaan huomattavasti paremmaksi.
584