ajatuspajoista

Tausta
yleisistä periaatteista”. Tieteellisyys tässä tarkoitti ”lakeja peukalosääntöjen
sijaan”. Consult-sanaperheen jäseniä ei kirjassa esiinny.
”Taylorismi” yhdistettiin alun alkaen sarjatuotannon suunnitteluun
ja nopeuttamiseen. Se yleistyi äärimmäisen tehokkuusajattelun
synonyymiksi. Termi sekoittui usein ”fordismiin” eli Taylorin
maanmiehen ja virkaveljen Henry Fordin (1863–1947) autotehtaiden
liukuhihnasysteemiin. Työläiset sitoutettiin sinänsä puuduttavaan
työhön tavallista hieman paremmilla palkoilla. Taylorin,
jos Fordinkin, eräänlainen eurooppalainen versio oli ranskalainen
insinööri ja kaivosalan suuryhtiön johtaja Henri Fayol (1841–1925),
jonka taylorilaisuuteenkin viittaileva pääteos tutki 1916 ”teollista
ja yleistä administrointia”. Siitä puuttui ”filosofian” ja ”ajattelun”
korotus osaksi johtamisprinsiippejä. Kuin revanssina siinä kannettiin
ohimennen mutta painokkaasti huolta esimieskoulutuksen
yksioikoisesti teknis-matemaattisesta luonteesta ja puolustettiin
kirjallisuuteen, historiaan ja filosofiaan ulottuvaa pohjasivistystä.
Lisäksi hahmoteltiin kannustamista korostaen kokonaisnäkemys,
jota jälkimaailma – suomalainen johtamisoppien historioitsija
Hannele Seeck mukaan lukien – on pitänyt ensimmäisenä yhden
kokeneen johtajan managerifilosofiana.
Kolmas vaikutusvaltainen teoreetikko oli australialainen Elton
Mayo (1880–1949). Hän aloitti psykologian ja filosofian opettajana
sosiologis-antropologisin painotuksin, kunnes siirtyi Harvard Business
Schoolin teollisuustutkimuksen professoriksi (1926–1947).
Hän pohti 1933 ”teollisen sivilisaation inhimillisiä ongelmia” ja tuotantotapojen
historiallisille murroksille ”luonteenomaisia filosofioita”
ja ”hienovaraisia moraalisia muutoksia”. Itsensä demokratiaja
vapausajattelijaksi mieltänyt Mayo esitti 1945, että ”spontaani,
riippumaton, itseohjautuva elämä” oli yksilön ”arvon ja arvokkuuden”
valossa sopivinta ”filosofiaa” myös työolojen parantamiseen.
Huolimatta Taylorin tittelivalinnasta consulting-termi johdoksineen
ei siis nouse hänen teoksissaan pääosaan. Sama pätee Fordiin,
Fayoliin ja Mayoon. Kuten heillä kaikilla, myös Suomessa konsultointi
rajautui pitkään lähinnä terveydenhuoltoon. Vielä Nykysuomen
sanakirjan kolmannessa painoksessa 60-luvulla ”konsultaatio”
määritellään neuvon kysymiseksi, pyynnöksi tai neuvonpidoksi
”vars. potilaan hoitoa koskevasta kahden t. useamman lääkärin
neuvottelusta”. Vasta vuosikymmenen lopulla käsite laajeni
73