ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Tutkijan sanoin innovaatiousko antaa meidän ymmärtää, että
innovaatiot ovat ihmisiä suurempia.
Ikään kuin ihmiskunta voisi syödä ja säästää maapallon samaan aikaan.
Että jokin keksintö pelastaa maapallon ja meidät vääjäämättömältä tuholta
viime hetkellä.
Innovaatiouskoa seuraa Valaskiven mukaan start-up-puhe, jolla
edistetään yritystoimintaa julkisten organisaatioiden kärsiessä.
Valaskivi puhuu ajalle tyypillisestä tavasta tehdä asioita: ”Eri
tahot sitoutetaan ajattelemaan tietyllä tavalla, ja näin luodaan yhteinen
tahtotila.” Tutkija tuskin vain pilan päiten käyttää 00-luvulla
yleistynyttä mutta monien kansalaisten korvia yhä pahasti
särkevää yhdyssanaa. Itse asiassa jo Santalaisen & kumppanien
kirjassa Tulosjohtaminen (1982) esiintyvä ”tahtotila” kuuluu samassa
opuksessa myös käytetyn ”muutosvastarinnan” kanssa nykyisen
kaikkialle tulvehtivan ja vasiten sisällyksettömän valmennuskonsulttikielen
kauneimpiin kukkasiin.
Valaskivi tutkii tällä hetkellä Suomen maabrändihanketta,
jossa on mukana ajatushautomo Demos ja muita konsultteja. Valaskivi
kertoo, että 20 vuotta aikaisemmin tehtiin sama prosessi,
mutta silloin se tehtiin virkamiestyönä.
Kysyin sellaisilta, jotka ovat olleet molemmissa projekteissa mukana,
miksi nyt päädyttiin konsulttityön käyttöön. He vastasivat, että ei ollut
mahdollisuutta irrottaa virkamiestä. Maabrändityöstä maksettiin eri arvioiden
mukaan 300 000–500 000 euroa. Saisikin olla aikamoinen virkamies,
jolle maksettaisiin tuon suuruinen palkka kahdessa vuodessa.
Vaikka julkisista menoista säästettäisiin, on ideologisesti mahdotonta
teettää työtä virkamiehillä.
118