ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Näin on. Jotkut sanovat niin. Niin englannin- kuin saksankielisissäkin
oma-apukirjoissa saatetaan väittää, että ratkaiseva hetki
koitti neljä-, viisi- tai vasta kuusivuotiaalle Einsteinille. Yksien
mukaan puhe oli senkin jälkeen surkeaa, toisten mukaan kerrasta
säkenöivää. Järvilehdon väitteen nelivuotiaana puhumaan ryhtyneestä
Einsteinista jakavat esimerkiksi hänen jatkuvasti kehumansa
Michalko nettijutussaan ”Famous Failures” (2012), Moore
Attitude Is Your Paint Brush: It Colors Every Situationissään
(1998/2012), Hoisington If You Think You Can!issään (2011), Savary
& Berne You Are God’s Gift to the Worldissään (2013) ja Cardin
konsulttipariskunta Educating New Kids for a New Worldissään
(2013). Ne kaikki edustavat heppoista asennemuokkausta, omaapua
ja itse- tai yhteisökehittämistä, mitä seuraa ei kaihda Seppäläkään,
joka toistaa perättömyyden tieteellisyyttään toitottavassa
The Happiness Trackissään (2016). Tällaisia puheenvuoroja määrittelee
perimmältään lupaus siitä, että koulun, opin, tiedon ja taidon
käsitteisiin kuuluva vaivannäkö ja ponnistelu ovat kierrettävissä.
Oppiminen on kuitenkin hauskaa ja kumouksellista muttei helppoa.
Sen onnistumisedellytyksiä ei kannata pilata. Kuten raportin
Johdannossa kävi selväksi, kuvaan kuuluu ratkaisevana tekijänä
luovuuden ja kriittisyyden kaksoisvalmius ajattelutaitojen osana.
Filosofianakatemialaisen koulutuslobbauksenkin silmiinpistävin
piirre on kritiikistä ja lähdekritiikistä laistaminen.
398