ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
jotta nämä ensin ”mahdollisimman yksinkertaisesti” muotoilisivat
firmansa tai yhtiönsä strategian ja paneutuisivat sitten ajattelunsa
kehittämiseen. Albrechtin sanoin yhdysvaltalainen koululaitos oli
varsin hyvä ”kuolleen informaation joukkojakelujärjestelmä”. Sen
sijaan ajattelutaitojen hankinnassa ja hyödyntämisessä opinahjot
eivät osanneet evästää oppilaitaan.
Päästään kiehtovimpaan kohtaan muuten tavanomaisessa ja sittemmin
väljähtyneessä nostatuksessa. Albrecht valittaa ”erityisesti
kriittisen ajattelun taitojen” huonoa jamaa amerikkalaiskouluissa.
Siksi hän esittelee sekä ”päättäväisen uteliaille” tarkoitetun ”tehokkaan
faktalöytimen” että ”kriittisen tarkkailun taitoihin” kuuluvan
”roskatunnistimen”. Albrecht kyllä tekee myönnytyksiä reipasasenteista
neuvontaa suosivalle lajityypille: hän harmittelee television
ja lehdistön ”hyvin skeptistä ja kriittistä raportointia” ja mediassa
pyöriviä ”kielteisiä, morbideja, kriittisiä ja epämiellyttäviä
viestejä”. Lisäksi hän varoittaa ”itsekriittisistä väitteistä” aivan
”erityisen vahingollisena itsepuhunnan muotona” ja yhdistää itsekriittisyyden
”negatiivisuuteen, kyynisyyteen ja tappiomielisyyteen”.
Niinpä Albrecht neuvoo: ”Vaali täysin positiivista mielenmallia
ja pysy vastustuskykyisenä yhteiskuntaamme niin paljossa
läpäisevälle negativismille: ajattele myönteisesti ja pidä siten yllä
korkeaa onnellisuustasoa.” Brain Powerin erottaa kuitenkin samanlaisia
huolia ja vinkkejä sisältävistä oppaista sen tapa puhua
yhtaikaa ”luovasta, loogisesta ja kriittisestä ajattelusta”. Tämä painotus
ohentuu ohentumistaan kritiikittömissä yksilö- ja yhtiökehittämiskirjoissa.
Esimerkiksi brittiläisen psykologi-terapeutin Richard Nelson-
Jonesin (s. 1936) Effective Thinking Skillsissä (1989/2004) kriittisyyteen
kasvaminen vain vilahtaa. Kirja painottaa kannatettavasti
uskallusta ajatella omin päin, mutta maalailee ennen muuta tavoitteita
valita havaintonsa ja ajatuksensa ja vastata niistä, oppia
olemaan ajattelematta, keskustelemaan itsensä kanssa, tekemään
henkilökohtaisia ja bisnespäätöksiä, ehkäisemään ja hallitsemaan
ongelmia, jäljittämään syitä sekä ennakoimaan ja luomaan tulevaisuutta.
Se mainitsee erikseen onnistumisen tai menestymisen
pelon. Vaikkei Nelson-Jones suorastaan mitään yleistä kritiikin
vastaista puheenvuoroa esitä, hän kyllä esimerkiksi aivomyrskyilyyn
opastaessaan säätää, että kriittiset huomauttelut eivät kuulu
36