ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
Einsteiniin vetoamisesta on jo edellä ollut riittävästi puhetta. Sitä
harrastavat self-help-markkinoilla lukemattomat itse- ja yrityskehittäjät,
jotka haluavat vakuuttaa pystyvänsä tuottamaan neroutta
tai ainakin neuvomaan, miten vältetään sen tahaton estyminen.
Järvilehto olettaa webinaarissa, että kouluissa ei huo mioida
yksilöllisyyttä ja että systeemi on muutenkin kankea ja vanhentunut.
Mitään tutkimusta ei mainita, mitään tietämystä ei osoiteta,
mutta väitteet ovat mahdollisimman suuria, villejä ja yksinkertaisia.
Kysymys kuuluu, miksi tällaiseen auktoriteettiin pitäisi ollenkaan
luottaa tai miksi on niin paljon uskottu, ja miksi Opetushallituskin
webinaarin rahoittajana näyttää sitä tukevan? Jopa
tähän vartin mittaiseen katkelmaan FA:n perustaja pystyi tuomaan
koko firman julkiselle vaikuttamiselle kenties tunnusomaisimman
mausteen: lähdekritiikittömän epätiedon.
Einsteinin siskon Maria ”Maja” Winteler-Einsteinin (1881–1951)
1924 laatimassa muisteluksessa fyysikon kerrotaan oppineen puhumaan
”hyvän matkaa kaksivuotiaana”. Järvilehdon väite heittää
siis kahdella vuodella ja sadalla prosentilla. Saksalais-yhdysvaltalainen
sosiaalipsykologi Wolfgang Yourgau (1908–1979) puolestaan
muisteli, että kun hän oli heidän tavatessaan maininnut Albert
Einsteinille alkaneensa puhua vasta 3,5-vuotiaana, tämä oli
lohduttanut häntä kertomalla olleensa itsekin jo kolmen vanha
moiseen ryhtyessään. Tästäkin arviosta olisi matkaa nelivuotisuuteen,
mutta tarkkanakin muisteluksena se kertoisi enemmän ymmärtäväisestä
suhtautumisesta kuin todellisista kalenterillisuuksista.
Elämäkertureista Frank tyytyy toteamaan, että puhuminen
alkoi myöhään, kun taas Järvilehdon itse kirjojensa lähdeluetteloon
merkitsemä Isaacsonin biografia muotoilee: ”joskus kaksivuotiaaksi
tulemisensa jälkeen” tarkoittaen selvästikin samaa kuin
Winteler-Einstein. Isaacson arvioista on matkaa nelivuotisuuteen.
Isaacson kyllä väittää, että pikkupoikaa kutsuttiin perheessä ”höppänäksi”
vielä tämän jälkeenkin kieli vaikeuksien takia, mutta hän
epäsuorasti myöntää asiassa legendan ainekset: yhdistelmä hidasta
kehittymistä ja nokkavaa kapinallisuutta on tehnyt Einsteinista
”kaikkien hajamietteisten koululaisten suojeluspyhimyksen ja modernin
aikakauden luovimman tieteellisen neron”. Brianin The
Unexpected Einsteinissa (2005) heitetäänkin, että ”jotkut sanovat”
Einsteinin olleen ”neljä tai viisi” alkaessaan puhua.
397