ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
niiden ja niihin perustuvat koulutuksen tuli olla parasta virikettä.
Vastaavasti tapaan Järvilehto totesi PuheenPalon haastattelussa keväällä
2016, että oppimispelit eivät sentään ”korvaa kirjaa ja teoriaa”,
vaan niillä on sytyttäjän, avaimen ja sillan rooli, kun edetään
kiinnostuksesta oppimiseen ja uuden luomiseen. Hän moitti epäsuorasti
hallituksen koulutusleikkauksia, vaikka pitikin selviönä,
että ”rakenteita pitää päivittää”. Taktisesti katsoen hän on hankkinut
kärjistyksillä ja liioittelulla puheenvuoron, jota voi käyttää
näkemysten loiventamiseen. Hauska-sanaa kirjan otsikossa on seurannut
”mielekäs”-sana siitä annetuissa haastatteluissa. Jo Sitran
julkaisussa Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista (2015) Järvilehdolta
lainattiin ”filosofi”-tittelillä komistettu aforismi: ”Oppiminen
ei ole parsakaalia, joka pitää kuorruttaa suklaalla, jotta se menisi
paremmin alas. Oppiminen on mieletön kolmen Michelintähden
ateria.” Sitaatti esiintyi hieman eri muodossa hänen Roviosaitti
FunLearning.comilla maaliskuussa 2015 julkaisemassaan blogikirjoituksessa.
Järvilehto ei tullut maininneeksi, ettei ajatus ole hänen omansa.
Yhdysvaltalainen doktorandi Christiane Sommer Damasceno kirjoitti
elokuisessa verkkolokitekstissään 2013, kuinka digitaalisen
median apulaisprofessori Nicholas Taylor oli neuvonut välttämään
ajatusvirhettä videopelaamisperustaisesta oppimisesta jonkin tylsän
muuttamisena hauskaksi. Moinen tekee joutaviksi sekä pelit että
opin. Sommer Damasceno lainasi Tayloria: ”Tämä on kauhea tapa
käsitteellistää tietoa tai oppimista. Oppiminen on parsakaalia, itsessään
epämiellyttävää mutta hyväksi ihmiselle. Pelaaminen on
suklaata, itsessään viettelevää. Suklaakuorrutettu parsakaali sytyttäköön
kipinän oppimiseen. Tämä on pitkittynyttä krapulaa laitostuneesta,
teollisen vallankumouksen ajoilta periytyvästä lähestymistavasta
koulutukseen.” Näennäisoppimisesta Big Macinä ja
kunnon oppimisesta kolmen tähden Michelin-ateriana taas puhui
helmikuussa 2013 kasvatuskirjailija Steve Cushing blogissaan. Sommer
Damascenon postauksessa puhutaan McLuhanista, toistellaan
koulun syntyneen teollisen ajan tarpeisiin ja edetään Hauskan oppimisen
vallankumousta läheisesti muistuttavaan johtopäätökseen:
Videopelit pystyvät vangitsemaan pelaajien huomion ja sitomaan heidät
immersiivisiin pelikokemuksiin. Sen vuoksi ne vetovat opettajiin, joiden
on usein vaikea pitää yllä oppilaittensa huomiota.
376