ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
omistamasta ”ajatustehtaasta” (thought factory). Hänen erityinen
toimintasuosituksensa oli ihmisten huomioiva ja kiittäväinen kohtelu,
mitä Watts pitää moralistisesta nuukuudesta ja kunnollisuuden
ihanteesta irtautumisena. Conwellin, Hubbardin, Allenin,
Mardenin ja Youngin töissä näkyvä yhdistelmä ajattelunhallintaa
ja menestysnäkymiä tuli Carnegienkin johtotähdeksi. Hän katsoi,
että uusin psykologia auttaa pääsemään eroon esimerkiksi alemmuuskompleksista.
Wattsin mukaan Carnegie häämöttää niin nykyisen
itseavun kuin pykälää tieteellisemmän psykologisen opastelun
takaa.
Smilesin jälkeenkin itseapumallia on voitu käyttää edistyksellisen
yhteiskuntakritiikin välineenä. Ääriesimerkki voisi olla Kanadan
oikeistohallituksen suoraan inspiroima vasemmistotoimite
People’s Citizenship Guide (2011). Mutta kenties osuvampaa on viitata
professori Donald P. Lazeren teokseen Reading and Writing for
Civic Literacy. The Critical Citizen’s Guide to Argumentative Rhetoric
(2005). Se ja muut vastaavat, epäsuoremminkin yhteiskunnalliseen
osallistumiseen harjaannuttavat kriittisen ajattelun ja epämuodollisen
päättelyn oppaat nojaavat osittain self-helpin iskeviin
ja tepsivyystähdättyihin muotoihin, vaikka ottavatkin etäisyyttä
näiden yksinkertaistavuudesta ja yltiöindividualistisesta ajatusmaailmasta.
Yksi etevimmistä itseaputyyppisen menestysideologian
kriitikoista on Arizonan osavaltionyliopiston englannin
emeritusprofessori John D. Ramage (s. 1945), joka sattumoisin on
laatinut useita hyviä kirjoittamis- ja ajattelemisoppaita. Hänen
tapauk sensa kielii siitä, että niin oma-avun kuin organisaatiokehittämisenkin
aihepiirien ruotiminen hyötyy perehtymisestä todistelu-
ja perustelutaitoihin. Ramagen korostetusti ideologiakriittistä
otetta ei liioin voi pitää ideologisesti arvattavana, koska
se ei ammenna marxilaisesta tai vasemmistolaisesta ajatteluperinteestä.
Hän hahmotteli lähestymistapansa Burnsin, Caweltin,
Hofstadterin, Huberin, Meyerin, Weissin ja Wyllien uraauurtavista
myönteisyys- ja menestyskritiikeistä, Huczynskin Management
Gurusista (1993), Burken retorisesta analyysista ja omista kokemuksistaan
tutkijana, administraattorina ja kansalaisena.
Ramagen Twentieth-Century American Success Rhetoric (2005)
puuttui sukseepuheen kaikkiallisuuteen. Akateemisetkaan pii rit
eivät olleet siitä vaikuttumattomia. Kun hän joutui 90-luvulla
124