ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Tutkijoiden, toimittajien ja valveutuneitten kansalaisten on
kuitenkin päättäväisesti seurattava, mihin saavutuksiin ja kytkentöihin
näissä yhteyksissä päästään. Alan toimijoilta itsetoimivasti
sujuva tekemistensä suitsutus sekä proaktiivisuuden ja -sosiaalisuuden,
pre-emptiivisyyden ja positiivisuuden retoriikka peittävät
joskus päivänvaloa arkailevia koplauksia ja usein vaatimattomia
tuloksia. Ajatushautomonimi viittaa ajatustyöhön ja ajattelemisen
arvoisiin tuotoksiin. Vaikka toimialaksi ja toimenkuvaksi esitettäisiin
mieluummin jotain muuta, ajatuspaja sopii käsitteenä hyvin
kattamaan avaran uuden työn kentän, jolla häärii monenlaista
kokeilijaa hankeorganisaatioista kasvuyrityksiin. Ajatuspalveluja
tuottavat toimijat tuotoksineen ansaitsevat kritiikkiä. Siksi aivomyrskyily,
ideanikkarointi ja ajatteluvalmennus on asetettava historiallisiin
ja yhteiskunnallisiin asiayhteyksiinsä. Ne heijastelevat
tuotantorakenteiden ja työelämän käännettä: palveluvaltaisuuteen,
immateriaalipääomakeskeisyyteen ja finanssivetoisuuteen
johtanut kehitys rikkaissa, julkista sääntelyä purkaneissa demokratioissa
viime vuosikymmeninä näkyy kulutuksen, individualismin,
tietotyön, viestinnän, viihteen, markkinoinnin ja managerialismin
nousuna ja limittymisenä niin tutkimukseen kuin tiedonvälitykseen.
Jo tavattu Drucker alkoi 50-luvulla puhua ’tietotyöstä’
nousevana työn muotona: ”Nykypäivän yhteiskunnassa ja taloudessa
tuottava työ on näkemystä, tietoa ja käsitteitä soveltavaa
työtä – ennemminkin mieleen kuin käteen perustuvaa työtä.”
Ajatushautomot ja ajatuksia tai ajattelupalveluja myyvät yritykset
voivat osaltaan auttaa kansalaisia ja heidän yhteenliittymiään
suunnistautumaan moniselitteisessä ja muuttuvassa maailmassa.
Mutta ne ovat herkästi vähintään yhtä paljossa osa ongelmaa kuin
sen ratkaisua (tästäkin puheenparresta tulee raportissa tarkempi
selko). Ajatuspajat ja viisauskonsultit ovat yleensä niin hyviä ajanmukaisessa
viestinnässä ja kulloinkin puhaltavien tuulten haistelussa,
että niiltä ei kannata odottaa niinkään vastarintaa kuin
enemmän tai vähemmän nokkelaa ja näppärää sopeutumista vaihtuviin
virtauksiin. Tämän enempää ei ole mielekästä yleistää.
Vaikka alan toimijat ovatkin aatteellisesti niin Suomessa kuin
maailmallakin valtaosin jotain keskustaliberaalin ja oikeistokonservatiivin
väliltä, ne poikkeavat toisistaan voimavaroiltaan, asiantuntemukseltaan
ja otteeltaan.
60