ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
Näihin asioihin perehdytään tämän luvun lopuissa osioissa.
Katsotaan tässä maistiaisiksi Mestariajattelijan alussa lukijalle
asetettavaa tehtävää. ”Yritä olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia”,
Järvilehto kehottaa. ”Lukijalle”-osuudessa hän toteaa, että
”kirjassa on paljon loppuviitteitä” ja ”kattava luettelo” käytetyistä
teoksista, mutta norsuesimerkki jää hänen omiin nimiinsä. Järvilehto
ei viestitä, että se on kulkenut jo vuosikymmeniä ke vyestä
ajatteluoppaasta toiseen. Puolalais yhdysvaltalaisen scifi kirjailijan
Curt Siodmakin (1902–2000) kaiketi liikkeelle panemaa ajatusta
käytti 1977 psykologi Wiesen ”positiivisen terapian” harjoitteena.
Kopin otti 80-luvulla Mestariajattelijan mainitsemattomista edeltäjistä
ilmeisimpiin kuuluva ja äskettäin 15. painokseen yltänyt
Ellisin kulttiteos Becoming a Master Student. Tools, Techniques,
Hints, Ideas, Illustrations, Instructions, Examples, Methods, Procedures,
Processes, Skills, Resources and Suggestions for Success. Tekijästä
sukeutui ensijytkynsä myötä bestselleristi, joka viimeisteli niteet
ajanhallinnasta, oppimiskyvystä, urasuunnittelusta ja elämäkoutsauksesta
sekä videot stressinsiedosta, viestinnästä, luovuudesta
ja menestyksestä. Hänen Creating Your Futurensa (1998)
kuvaa viisiportaisen (Commit eli sitoudu, Create eli luo, Construct
eli rakenna, Carry Out eli toteuta & Celebrate eli juhli) menetelmän
paremman huomisen saamiseksi kelle hyvänsä.
Yhteydet Järvilehdon kiinnostuksiin, painotuksiin ja nikseihin
ovat ilmeiset. Hänen ei ole tarvinnut tuntea Ellisin tuotantoa, sillä
samat painotukset voi tavata tuolla täällä. Psykologista kognitiivisen
terapian konsultiksi sukeutunut yhdysvaltalainen saamattomuuden
ja vitkastelun torjuja Knaus tarjoaa norsuharjoitetta
elämäntaitomanuaaleissaan How to Get Out of the Rut (1982) ja
Change Your Life Now (1998). Muun muassa itseluottamuksen
uhkumiseen neuvova brittiläinen mediakonsultti McFarlan teki
siitä numeron Drop the Pink Elephant. 15 Ways to Say What You
Mean… and Mean What You Sayssaan (2003). Siihen luotetaan
myös Huxleyn Love & Limitsissa (1998), Dorfmanin The Mental
ABC’s of Pitchingissä (2000), Gillmanin Happiness Is a Decision of
the Heartissa (2004) ja Blissin The Chocolate Fastissa (2010). Aina
voi ajatella, että esimerkin kaikkiallisuus oikeutti viitteistä laistamisen:
ehkä se oletettiin niin tutuksi, ettei lähdettä tarvittu.
Eikä ole mielekästä arvailla, mistä se otettu, jos mistään tietystä
219