ajatuspajoista

Tausta
käyttäytymisen ja kokemuksen ilmeisen kiistattomasti määräävää
vaikutusta geeniekspressioon. Mutta heidän mukaansa jo Fredricksonin
ryhmän Seligmanilta omaksuttu hedonisen ja eudaimonisen
hyvinvoinnin erottelu horjuu, koska se ei kata hyvinvointikäsitysten
historiallisesta kirjosta ja loogisista mahdollisuuksista
kuin pienen osan. Lisäksi ei täsmennetty, puhuttiinko ohimenevästä
tilasta, joka sopisi selvästi paremmin hedoniseen malliin, vai
pysyvämmästä piirteestä, joka taas istuisi eudaimoniseen. Tilamallin
molekyylibiologian tutkimus edellyttäisi ainesnäytteen ottamisen
ja hyvinvoinnin mittaamisen yhtäaikaisuutta. Yksityiskohtaisemmin
Coyne & kumppanit tarttuivat alkuperäistutkimuksen
ongelmiin mittauksissa, tilastollisessa analyysissa ja löydösten tulkinnassa.
”Kun ottaa huomioon Fredrickson et al.in huomiota herättävät
väitteet ja löydösten saaman huomion populaareissa viestimissä,
meistä on tuiki tähdellistä, että tutkijat, käytännön toimijat
ja maallikot tiedostavat puutteet tutkimuksessa, joka erityisesti
tilastollisissa erittelyissä näyttää arvailleen tyhjästä olemattomia
vaikutuksia.” He käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja puhuivat koko
positiivisen psykologian tarpeesta tulla vastuullisesti mukaan
terveystutkimuksen ja -keskustelun kentille: ei saanut tarjota falskia
toivoa eikä tuottaa hoitovirheenkaltaista haittaa.
Cole & Fredrickson puolustautuivat saman tien. He kehuivat
kriitikkojensa ”kiinnostusta alan varjelemiseen vääriä väitteitä
vastaan” ja ”halua perustaa arvionsa aineistomme uuteen analyysiin”.
Kaksikko kuitenkin katsoi näiden tehneen uusintaerittelyssä
tilastollisia virheitä, jotka kaatoivat esitetyt kärjekkäät päätelmät.
Vastaamatta lainkaan käsitteellisiin soimauksiin Cole & Fredrickson
koettivat riitauttaa arvostelijoittensa teknisen pätevyyden.
Vielä New York Timesissa elokuussa 2013 Colellakaan ei ollut vaikeuksia
liikkua metodisista ja matemaattisista ongelmista puhdistettujen
sisältöjen tyylilajissa: ”Geenimme osaavat tehdä eron tarkoituksellisen
ja pinnallisemman elämän välillä silloinkin, kun
tietoinen mielemme ei siihen pysty.” Ja hän antautui tuolloin myös
konseptuaalisiin kysymyksiin: ”Tarkoitus on joustava käsite, eikä
se vaadi välttämättä mitään itsekieltoa vaan ainoastaan sitä, että
’ajattelee jotakuta toista ensin’ tai ’pitää suurempana jotain tavoitetta’
kuin välitöntä tyydyttymistä. Vanhempana oleminen, osallistuminen
luoviin taiteisiin tai jopa treenaamisen aloittaminen,
179