ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
Calling”, jota varten jututettiin 31 eri ammateissa toimivaa henkilöä
heidän entisistä, nykyisistä ja vapaa-ajan kutsumuksistaan. Selvisi,
että ihmiset saattoivat helliä työuralla täyttymättä jäänyttä
kutsumustaan sijaiskokemalla niiden mukaisia toimia toisten tekemisiä
seuraamalla tai ottamalla ne työn sijaan harrastuksikseen.
Kirjoittajat päättelivät, että työtuunaustekniikat ”näyttivät monissa
tapauksissa olevan hyödyllisiä”.
Ennen muuta kissan nosti pöydälle positiivisen psykologian perustajakaksikko.
Seligman puhuu itseapuoppaassaan Authentic
Happiness (2002) arkityön ”transmogrifioinnista” ja ”tuunaamisesta”
kutsumukseksi. Viesti suuntautui kuulemma ”sekä sihteereille
ja lakimiehille että sairaanhoitajille ja toimitusjohtajille”. Seligmanin
mukaan ”kutsumustyö oli töistä tyydyttävintä, koska
sitä tehtiin onnessaan ennemminkin sen itsensä kuin sen aineellisten
etujen vuoksi”. Hän ennusti, että työstä saatava flow ohittaisi
pian materiaalisen palkitsevuuden. Näitä kirjan teemoja vei
eteenpäin bisneskehittämiskentille Dan Pink A Whole New
Mindissaan (2005). Hän lainasi muiden muassa Karlgaardia, jonka
Forbesissa 2004 esittämän arvion mukaan 90-luvun ”laatuvallankumousta”
seuranneen ”halpavallankumouksen” jälkeen oli alkamassa
muu:
Merkitys. Tarkoitus. Syvä elämänkokemu. Käytä mitä sanaa tai sanontaa
vain, mutta tiedä, että kuluttajien halu kasvaa näihin asioihin. Muista
Abraham Maslow'si ja Viktor Franklisi. Kiinnitä bisneksesi niihin.
Niin Authentic Happiness kuin myös Järvilehdon ehkä suurimman
idolin Csikszentmihalyin Good Business (2003) nostivat esiin sairaalasiivoojat.
Wrzesniewskin kyselytutkimuksessa oli selvinnyt,
että ne heistä, jotka kuvaavat työtään kutsumukseksi, yhdistivät
sen tärkeyden potilaitten tervehtymiseen ja ilahtumiseen. Kun
Järvilehto viittaa taloustieteen professorin Richard Easterlinin (s.
1926) nimellä tunnettuun paradoksiin, jonka mukaan väestön onnellisuus
ei kasva lisääntyvän rikkauden myötä sen jälkeen kun
vaurauden tietty perustaso on saavutettu, hän viittaa alkutekstiin.
Hän ei kuitenkaan kerro asiasta mitään sen enempää kuin Csikszentmihalyi
sanoo siitä populaareissa flow-kirjoissan, eikä kerro
taloustieteilijöiden yrityksistä ratkoa Easterlinin paradoksia. On
syytä erikseen todeta, että Easterlin ei artikkelissaan 1974 käsitellyt
445