ajatuspajoista

Johdanto
kriittisten mediatuotteiden painoarvo. On hyvin paljon väliä sillä,
miten YLE käsittelee asioita. Pressiklubin tasosta ja tyylistä voi olla
monta mieltä, mutta sen peruskonsepti vakuuttaa edelleen: parhaaseen
katseluaikaan käydään läpi viikolla tapah tunutta ja sanottua,
vaaditaan tarkennusta asioihin ja ainakin vihjataan tarpeesta
penkoa niitä tarkemminkin. Jos Pressiklubissa tai muilla merkittävillä
yhteisillä areenoilla joku puhuu läpiä päähänsä, tästä on syytä
taittaa peistä julkisesti Pressiklubin ja muiden sananvaihdon viitoittajien
entisestään väkevöittämin valmiuksin. Se on paras tehdä
mahdollisimman tietopohjaisesti mutta kernaasti siinä samassa
myös julkista debattia uudeksikin luoden.
Voidaan ehdottaa hyvää keinoa suhtautua eri tahoilta kansalaisiin
kohdistuviin tietopuolisiin väittämiin ja ajatusmallisuosituksiin.
Kun poliitikko, virkahenkilö, bisnespomo, poptähti, urheilija,
taiteilija, tieteilijä, toimittaja, opettaja, vanhempi tai muu
mielipidevaikuttaja lausuu ajatuksiaan lyhyesti twiitaten, postaten,
kommentoiden tai kolumnoiden taikka kokonaisen kirjankin mittaisesti,
kelpaa kysyä, sopivatko hänen kantansa yhteen edellä
kuvattujen koulun kasvatus- ja sosiaalistamispäämäärien kanssa.
Kun joukkotiedotusvälineet sosiaalinen media mukaan lukien välittävät
yhteisöjen tai yksilöiden näkemyksiä ostettuina ilmoituksina,
toimitettuina juttuina tai suorina väitteinä, kannattaa tarkata,
täyttyykö kriittisyyden tunnusmerkistö. Tällaisesta asenteesta ovat
syntyneet esimerkiksi Faktabaari.fi- ja Debattibaari.fi-sivustot
mutta myös lukemattomat kriittiset toimitteet aina 1700-luvulta
alkaen. Ne vaikuttavat olevan yleisesti ottaen samaa maata kuin
aikuistuvia kansalaisia moniulotteisiin ja luoviin kritiikkitaitoihin
valmistava suomalainen koulu. Jos julkinen toimija asiaansa ajaessaan
onnistuu välttämään kriittisyyden tai suorastaan vähättelemään
sitä ja tulemaan tästä monin tavoin palkituksi, herää kysymys,
miksi kummassa lapsia ja nuoria ollenkaan yhteiskunnallistetaan
ja emansipoidaan kriittisillä ihanteilla ja käytännöillä. Niin
kauan kuin kritiikki katsotaan yhteisesti välttämättömäksi turvaksi
jokaiselle kansalaiselle ja pakolliseksi oppimisen juonteeksi
sitä tulee myös käyttää julkisuudessa säästelemättömästi.
Luovaan toimintaan kuuluvat kriittiset kansalais- ja ajattelutaidot.
Tämä kanta viitoittaa suomalaista koululaitosta ja yhteiskuntaa
laajemminkin. Kuitenkin julkista tilaa täyttävät entistä
45