ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
kuin ne ovatkaan, on kestämättömyyttä itseään. Vain hengenluonti
ja tsemppaus, jos myös hartaus ja käännytys, kysyy suoraviivaisuudelle
uhraamista ja huonojen kärjistysten hyväksymistä.
Järvilehto hahmottaa tilanteen liian yksinkertaistavasti. Yhtäällä
on tieteellinen löydös siitä kertovine artikkeleineen ja toisaalla
hän itse käyttämässä sitä noin tai näin mielestään asiaankuuluvasti
tilanteen mukaan. Järvilehto kirkastaa: ”Sekä tutkimuksessa
että valmennuksessa pitää täyttyä kaksi asiaa, jotta voi kärjistää.”
Sivumennen huomataan, että ilmeisesti olennaista on joka
tapauksessa tuoda asiansa esiin kärjistetysti, mutta ajatus jatkuu:
Ensinnäkin pitää pystyä substantioimaan väite, jos se haastetaan. Minun
on tiedettävä, paljonko pystyn tykittämään. Populaarikirjaan ei voi
laittaa kolmeakymmentä lähdeviitettä. Mutta voinko kaivaa ne kolmekymmentä?
Jos voin, sitten uskallan jättää väitteen. Toiseksi: sen asiayhteyden
täytyy olla perusteltu. Hassoninkin paperi on ollut keskei -
nen käännekohta.
Tästä puuttuu paljon. Ei todeta, että Princetonin yliopiston psykologian
apulaisprofessorina toimivaa ja aiheesta alansa journaaleihin
kirjoittanutta israelilaista Hassonia lainataan nyt Harvard
Business Review’ssa ilmestyneestä sovelluksestaan. Lajissaan hyvin
toimitettuna sekin tunnetaan, mutta HBR ei ole vertaisarvioitu
tiedelehti vaan firmaeksekutiivien vapaahetken ilo, jonka saa matkaselailtavaksi
Helsingin Rautatieaseman R-kioskista. Järvilehdon
haastattelu- ja kirjalausumista jää kokonaan pois se populaarien
kirjojen todellinen konteksti, jossa hän toimii. Hassonin artikke lia
hyödynsivät ennen häntä esimerkiksi Hedgesin The Power of Presence
(2012) ja Schultzin & Doerrin Insight Selling (2014). Järvilehdon
manööverien tosiasiallinen tapahtumapaikka on valmennus
ja tsemppaus kevyen itse- ja yrityskehitysgenren piirissä, ei tutkijan
tie huippututkimusareenoilta laajan yleisön valistamiskentille.
Löydöstä hyödyntävän tulisi tuntea sen eri käytöt ja tehdä selväksi
yhteydet ja erot niihin. Järvilehto pikemminkin kätkee eriävyydet
ja yhtenevyydet.
Vastaavasti Martela sivuaa aihetta Tahdonvoiman käyttöohjeensa
nootissa: ”Tarkoituksena ei siis ole kirjoittaa tieteestä vaan
tieteen avulla kirjoittaa käytännöllinen kirja tahdonvoimasta. Ja
tiede itsessäään ei suoraan anna käytännön neuvoja vaan keskittyy
229