ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
tai ”autodidaktismin” eli itsenäisen tai itseoppimisen muotoja.
Knowles erotti opinnoissa motivoitumisen ”ekstrinsisistä palkinnoista”
tai ”intrinsisistä yllykkeistä” viittaamatta Deciin. Kanadalainen
kasvatustutkija Allen Tough (1936–2012) esitti ”opettajattoman
oppimisen” muotoja setviessään 1967, että oppimisesta ehkä
80 % perustui itseopetukseen, ja että lähes kaikki aikuiset osallistuivat
monesti huomaamattaan erilaisiin itseoppimishankkeisiin
osana arki- ja työelämäänsä. Kuten Brookfield kertaa International
Handbook of Education for the Changing World of Workissa (2009),
oma-aloitteinen (self-initiated) ja itseohjautuva (self-directed) oppiminen
on herättänyt uutta mielenkiintoa myös keinona alentaa
kustannuksia ja mukautua libertaristiseen individualismiin. Esimerkiksi
Phillips & Shaw korostavatkin itseohjautuvuutta valmennus-
ja oppimiskonsultin oppaassaan A Consultancy Approach
for Trainers and Developers (1989/1998).
Jotkut kasvatustutkijat ovat kyllä käyttäneet self-directed
learningin (SDL) sijalla termiä self-determined learning. Hasen &
Kenyonin antologiassa 2013 myös ”heutagogiaksi” kutsuttu lähestymistapa
kuvataan yhdistelmäksi tuttuja knowlesilaisia painotuksia
ja niitäkin oppijakeskeisimpiä korostuksia vahvoin neurotieteellisin
jos humanistisinkin maustein. Tähän suuntaan veivät
informaatioräjähdys yleensä sekä verkkopohjaisten oppimisratkaisujen
yleistyminen ja aivojen muovautuvuudesta saatu tieto erityisesti.
Opuksessa kuitenkin hyödynnetään itsedirektoidun ja itsedeterminoidun
oppimisen käsitteitä vaihdannaisesti. Sama pätee
yhdysvaltalaisen erityispedagogin ja positiivisen psykologian kannattajaan
Michael Wehmeyeriin (s. 1957), joka käytti 2007 selfdeterminationia
vammaisten tukemisessa itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen.
Järvelän toimitteessa 2011 self-regulated learning
hallitsee, mutta niin se kuin self-directedkin toimivat self-determinedin
alakäsitteinä. Ja kuten Loyens & kumppanit esittivät 2009,
SRL on kapeammin oppijuuspiirre kuin SDL, joka kuvaa myös
oppimisympäristöä ja oppijan oma-aloitteista otetta siihen. Toisin
kuin Hase & Kenyon tovereineen, Wehmeyer ja Järvelän antologian
kirjoittajat viittaavat tiuhaan Deciin & Ryaniin. Kootusti:
oppimisyhteyksissä korrekti käsite on ’itseohjautunut’ (self-directed)
tai ’itsesäädelty’ (self-regulated) ja laajemmassa sosiaalipsykologisessa
kontekstissa taas ’itsemääräytynyt’ (self-determined).
389