ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
konstruktioiden kautta kohti kvanttiteoriasta tuttua Schrödingerin
kissan ajatuskoetta. Gröhnin mukaan Monenkirjavia kuvitelmia
esittää itävaltalaisen Erwin Schrödingerin (1887–1961) laajasti
myös populaarissa kirjallisuudessa käytetyn havainnollistuksen
väärin. väärin. Järvilehto ei mainitse Marshallin & Zoharin Who’s
Afraid of Schrödinge’s Cat? An A-to-Z Guide to All the New Science
Ideas You Need to Keep Up with the New Thinkingiä (1998).
Lahti taas kirjoitti blogissaan helmikuussa 2013: ”Löydökset fysiikassa
ja kvanttimekaniikassa vahvistavat osaltaan ajatusta siitä,
että havainto itsessään on hyvin hienostunut rakennelma siitä,
mikä sattuu olemaan huomiomme keskipisteessä minä tahansa
hetkenä.” Tapaukset eivät vihjaa suuresta fysiikan (historiankaan)
tuntemuksesta saati ymmärtämisestä. Upeaa työtä! kertoo Kirsti
Longan kertoneen, kuinka Einsteinin aivoista ei tutkittaessa löytynyt
muuta erikoista kuin merkkejä niiden ankarasta käyttämisestä.
Vastaus kysymykseen siitä, miksei Järvilehto viittaa useisiin
hyviin lähteisiin Einsteinin talteen otettujen ja kovia kokeneiden
aivojen tutkimisesta, on ilmeinen: on kaksin verroin uskottavuutta
lisäävää kertoa, että Einsteinista on keskusteltu henkilökohtaisesti
psykologian professorin kanssa. Sitaattikylvö ja yhteysväläyttely
nostavat profiilia. Lainausten todenmukaisuuden selvittely on ohitettavissa
oleva riesa.
Harvinaisen oikeaan osuva sitaatti Einsteinilta tarjotaan muita
epävarmemmin. ”Einsteinin väitetään sanoneen, että rakkaus on
parempi opettaja kuin velvollisuus”, toteaa Hauskan oppimisen vallankumous.
Järvilehto ei jostain syystä anna tästä viitettä Isaacssonin
biografiaan, vaikka se kuuluu hänen lähdeluetteloonsa. Myös
Isaacssonin lähteenä oleva Fölsingin elämäkerta on englanninnettu.
Arvovaltaisessa Calaprice-toimitteessa vahvistetaan Einsteinin
1940 luonnostelemasta kirjeestä itävaltalaiselle fyysikolle Philipp
Frankille (1884–1966) olevan lainauksen oikeellisuus: ”Uskon
vakaasti, että rakkaus [johonkin aiheeseen tai harrastukseen] on
parempi opettaja kuin velvollisuudentunto – ainakin minulle.”
Lause päätyi lukumotoksi toimittaja Stewart Brandin (s. 1938)
MIT-raporttiin The Media Lab (1987). Tietokonepohjaisen oppimisen
uranuurtaja, kasvatusprofessori Andrea A. diSessa (s. 1947)
lainasi sitä omassa tulevaisuusennusteartikkelissaan 1988. Viime
aikoina sitä ovat käyttäneet esimerkiksi lapsipsykologi David
265