ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
nimekkeen ”tutkimusjohtaja”. Demoksen ”tutkijoina” esiintyneet
henkilöt ovat tyypillisesti olleet korkeintaan maistereita ja sen
”tutkimukset” ohkaisia selvityksiä tai ideapapereita. Turhaa vaatimattomuutta
vähensi osaltaan valtio: kuten osiossa II.3 kävi ilmi,
opetus- ja kultuuriministeriö jakaa puolueita lähellä oleville säätiöille
tukea ”päätöksentekoa tukevaan yhteiskunnalliseen tutkimukseen”.
Juttua varten haastatellun Neuvosen sanottiin edustavan
riippumatonta ”Demos Helsinki -tutkimuslaitosta”. Ajatushautomotermi
oli tuolloin vasta vakiintumassa ja OKM vielä
pelkkä opetusministeriö.
Termien löyhästä käytöstä käy arkiseksi esimerkiksi vaikkapa
HS:n ”Raha”-osaston juttu helmikuussa 2015 ylitöitten laskuttamisesta.
Kahdesta kuullusta asiantuntijasta toinen oli Tampereen
yliopiston yhteydessä toimivan Työelämän tutkimuskeskuksen
psykologian professori Saija Mauno. Toisena haastateltu Tapani
Riekki esiteltiin sanoin ”Filosofian [A]katemian tutkija ja kouluttaja”.
Jostain syystä psykologian tohtoria ei siis nimetty Helsingin
yliopiston tutkijaksi. Jos hän oli itse valinnut epiteettinsä lehtilausuntoa
varten, hän joko halusi näkyvyyttä Filosofian Akatemian
myymille tuotteille tai koki, että HS:lle tuli annettua kommentti
pikemminkin firman hankkeissa vaikuttavana asiantuntijana kuin
yliopistotutkijana. Joka tapauksessa arvovaltaisen lehden toimitus
käytännössä häivytti näkyvistä tärkeitä eksperttiyden eroja.
Yliopistojen muuttuminen ympäröivän yhteiskunnan tapaan
kaupallisempaan suuntaan on kuitenkin eri asia kuin varta vasten
voittoon, julkisuuteen tai vaikuttamiseen pyrkivien täsmätietotuotteiden
valmistus. Vaikka akateemiseen maailmaan sopisivatkin
markkinoinnista tutut tavat ja puheenparret nykyään paremmin
kuin esimerkiksi 70-luvulla, tästä ei seuraa, että korkeakoulut
olisivat samalla viivalla ajatushautomoiden tai konsulttiyhtiöiden
kanssa. Tiedeyhteisön vertaiskritiikkiin perustuvalle itseäänkorjaavuudelle
ei ole vastinetta hätkähdyttämään, tehostamaan tai
vaurastuttamaan pyrkivässä käyttöajatusbisneksessä.
Tutkijakonkari Eräsaaren silmissä konsultit tuottavat lähinnä
uusia termejä, sanoja uudiskäyttöön. Saadaan uusina esiintyviä
vanhoja ideoita, jotka joissain tapauksissa ovat olleet käytössä pitkään.
”Ajatushautomot eivät kerro, jos jokin käytäntö on ollut jo
ennen. Keksitään vain uusi sana ja siitä luodaan ’uusi’ käytäntö.”
112