ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
kuin kepinkin käytön siivousalan johtamistaidossa, ikään kuin
niitä joku painokkaasti ajaisi. Mutta se hylkää myös porkkanan,
ellei siksi lasketa pääsemistä ”coachaavan otteen” eli ”jatkuvan kehittävän
palautteen” kohteeksi. Opas puhuu empatiasta ja reiluudesta,
joita esimiehen pitäisi kohdistaa siivoojaan, ja asiakaspalveluasenteesta
ja hymyilevästä kohteliaisuudesta, jota siivoojan täytyisi
suoda hänen työantajansa tilanneelle siivous palvelun ostajalle. Sitten
se keskittyy esittelemään FA:n päätuotetta eli VVV-mallia.
Välittämättä viitata mihinkään lähteisiin opas aloittaa trion presentoimisen
lauseella ”Psykologien mukaan ihminen voi hyvin,
kun”. Ei jää tarvetta kysellä yksittäisten siivoojien sisäisiä kokemuksia
ja käsityksiä.
Kyseenalaisella asialla
Ennen muuta tässä tavataan historiallisesti kiintoisa ele. Etenkin
naisvaltaisilla aloilla, ja aivan erityisesti terveydenhuollon piirissä,
’kutsumus’ oli koko 1900-luvun alkupuolen ajan käsite, jolla käytännössä
pidäteltiin naisia nousemasta vaatimaan itselleen ammatillisia
oikeuksia ja valvomaan etujaan. Heidän ei katsottu olevan
päteviä eikä sopivia etsimään ja löytämään paikkaansa yhteiskunnasta
taitojensa, tietojensa, kokemustensa ja saavutustensa ansiosta:
näitä perimmäisemmäksi tulkittu kutsumus piti heidät
luonnon- ja hengenvoimaisesti kiinni naisille muka myötäsyntyisesti
istuvissa tehtävissä. Muiden muassa ja ennen kaikkea sairaanhoitajat
kamppailivat kymmeniä vuosia nostaakseen työnsä kutsumuksellisuuden
suojissa, kurissa ja nuhteessa tapahtuvasta, ammattitaitoa
väheksyvästä ja kuuliaista, nöyrää, hiljaista ja kaiken
kestävää luonnetta ja käyttäytymistä korostavasta uurastamisesta
koulutetun ja pätevän ammattilaisuuden piiriin. Tässä valossa
pyrkimys ’kutsumustyö’-käsitteen maineenpalauttamiseen on
liian kin vilpitön kampanja. Se on osa kehitystä, jossa vaivoin hankittu
osittainen tasavertaisuus vähintäänkin työnantajien neuvotteluosapuolena
murentuu uuden nöyräksi tekemisen varjolla.
Suomen nainen ei voi tulla röyhkeäksi, ei luopua kutsumuksestaan. Hän
tahtoo juuri olla varjossa, etsiä turvaa ja tukea rakastetussa miehessä,
jolle voi antaa täyden kunnioituksensa ja luottamuksensa. Ja ennen kaikkea
pysyä siveellisesti puhtaana.
452