ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
laatinut työryhmineen kymmenen vuoden ajan Global Go To
Think Thank Index- eli GGTTTI-raportteja. Niistä selviää, että
think tankien määrä laski 2014 (6 618) edellisvuoteen verrattuna
(6 826) ensimmäistä kertaa yli 30 vuoteen, kun se oli USA:ssa vähitellen
yli kaksinkertaistunut 80-luvulta 2010-luvulle. Nykyisistä
maailman 6 846 myllystä yhdeksän kymmenestä on perustettu
50-luvulla tai myöhemmin: niistä toimii 1 931 Pohjois-Amerikassa,
1 770 Euroopassa, 1 262 Aasiassa, 774 Keski- ja Etelä-Amerikassa,
615 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, 398 Lähi-idässä ja Pohjois-
Afrikassa sekä 96 Australiassa ja Oseaniassa. Yhdysvaltalaisista
ajatusmyllyistä neljänneksen kotipaikkana on pääkaupunki Washington
ja yli puolella emoinstituutionaan yliopisto.
TTCSP jaottelee think tankit seitsemään ryhmään. i) Riippumattomat
ja itsenäiset eivät ole minkään yhden eturyhmän tai
rahoittajan vallassa, kun taas ii) itsenäisehköjen (quasi independent)
taustalla valtaa käyttää jokin vahva intressipiiri tai lahjoittaja.
iii) Valtionhallintoon muodollisesti kuuluvat ja iv) siihen käytännössä
kiinnittyvät eli valtiollisehkot (quasi governmental) eroavat
v) yliopistoliitännäisistä ja vi) puoluesidonnaisista sekä vii)
liikevoittoa tavoittelevista yritys(ten )ajatuspajoista. McGannin
edustaman yksikön määritelmä ajatushautomoille kuuluu: ”Julkispoliittisen
tutkimuksen, analyysin ja toiminnan organisaatio, joka
luo politiikkasuuntautunutta tutkimusta, analyysia ja neuvontaa,
jotta päättäjät ja julkiso voivat tehdä asioista perillä olevia julkispoliittisia
päätöksiä.” TTCSP:n moton mukaan ne auttavat ylittämään
tiedon ja politiikan välistä kuilua.
Vielä 1969 konservatiivisessa floridalaisessa lehdessä Insight on
the Newsissä valiteltiin ilmiön tunnistamattomuutta. Kuulemma
edes yhdysvaltalaiset politiikan, talouden ja teollisuuden ”avainhenkilöt”
eivät tunteneet koko käsitettä. Todettiin, että vasemmistolaiset
kyllä mellastivat tällaisine pajoineen, jotka syytivät tilapäispainatteita
ja kiskoivat sopivista naruista saadakseen yleiseen
tiedonvälitykseen solutetuksi lemmikki-ideologioitaan. Jo tuolloin
ja yhä edelleen tyypillinen ajatushautomo on kuitenkin varmemmin
valtiota ja hallituksen väliintuloja kuin vauraitten etuja vastaan.
Esimerkiksi ranskalaiset filosofiset journalistit Lenglet &
Vilain kärjistivät pamfletissaan 2011 think tankit kansanvallan
52