ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Lauseen tarkastelu on erityisen tärkeää. Tuolla tai tuon tapaisella
mietteellä voi nimittäin oikeuttaa koko oma-avun hankkeen.
Tuhanneet itseapukirjat nojaavat juuri siihen ajatukseen, että yksilön
elämänmuutos tuottaa yhteiskunnallisia vaikutuksia aina
paremmasta perhe- tai työelämästä maailmanrauhaan.
Manner-Kreikan Khaironeiassa syntynyt filosofi Plutarkhos
(n. 46–n. 119/127 jaa.) oli erittäin tuottelias kirjoittaja. Hänen
enimmäkseen moralistiset, esseistiset, elämäkerralliset ja historialliset
tekstinsä luetaan yleensä platonilaisen ajattelun piiriin.
Niiden tunnetuista englanninnoksista ei tapaa Lahden lainaamaa
lausetta. Koska koinee-kreikaksi laadittu tuotanto on erittäin
laaja, kannattaa kysyä oppinut näkemys myös asiantuntijalta.
Näin vastaa n & n:lle Yalen yliopiston kreikan kielen emeritusprofessori
Robert Lamberton (s. 1943):
”[L]ainaus” vaikuttaa näennäislainaukselta. Varmistaminen on vain
hankalaa, kun etsitään tällaista latteutta tuntemattomasta käännöksestä.
[…] Sanat ἔσω (eli endo, ”sisäinen”) ja ἔξω (eli ekso, ”ulkoinen”) esiintyvät
arvattavasti runsaana valtavassa tuotannossa: monet esiintymistä heijastelevat
ajatusmalleja, jotka eivät ole täysin vieraita sitaatille, mutta mitään
kovin läheistä löydöstä ei ole. […] On aivan mahdollista, että jossain
Plutarkhoksen äärim mäisen toisteisissa teoksissa on jokin lause,
jonka joku kääntäjä on tulkinnut englanniksi noilla sanoilla. Pitää muistaa,
että dialogimuodon ystävänä Plutarkhos dramatisoi mielellään, ja
lause, sikäli kuin se tai jokin sen kaltainen olisi osa hänen korpustaan,
saattaa myös olla jonkun muun kuin hänen itsensä kynästä.
Lambertonin kannustamana n & n tarkisti vielä asiaa parhaansa
mukaan. Mitään etsityn kaltaista ei yhytetty Plutarkhokselta.
(Negatiivisen löydöksen vahvisti myös toinen n & n:n varoiksi
kuulema asiantuntija, Readingin yliopiston kreikan professori
Timothy Duff.) Sen sijaan kävi ilmi seuraavaa.
Lause on liikkunut melko taajaan erilaisten elämisneuvojien kirjoituksissa
viime vuosikymmeninä. Ranskalainen kirjailija Anaïs
Nin (1903–1977) lienee tämän käyttelyn alkuperäinen lähde. Hänen
lokakuussa 1972 Pennsylvaniassa pitämänsä puhe päätyi osaksi
lyhytproosakokoelmaa In Favor of the Sensitive Man and Other
Essays (1974). Siinä hän kertoo törmänneensä Lahden käyttämään
lauseeseen entisen terapeuttinsa ja rakastajansa, itävaltalaisen
250