ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
yleistä käyttöä toisiinsa vaihdettavina termeinä, se on silti merkittävä.
Järvilehdon niksi ei sulje pois tiedollisuutta, mutta se ei liioin
kiinnitä huomiota lähdekritiikillä tiedoksi osoitetun tarjonnan
eroon verrattuna yllykkeen ja pyyteen tuottamaan, kustomointimainostajia
kiehtovaan välähdyskokoelmaan. Kolmanneksi: sanomalehti
on ilman muuta menettänyt rajusti valta-asemiaan uutislähteenä,
mutta tästä ei seuraa, että se olisi kadottanut merkityksensä
journalistisena kokonaisuutena. Hyvin tehdyn toimitteen
arvo päinvastoin kasvaa sitä mukaa kuin monikanavainen uutisnautinta
yleistyy. Halukas sukellus sekainfoon voi olla hauskaa ja
opettavaistakin, mutta se ei käy argumentiksi ammattitaitoon perustuvaa
ja yleissivistystä sekä esimerkillistävää että rakentavaa toimituksellisuutta
vastaan. Juuri tässä piilee myös kunnollisen tietokirjan
ja oma-apuoppaan ero.
Martelan parempaan ponnistavassa Keskisuomalainen-jutussa
on kyllä naiivia jäämää vanhasta. Siinä esimerkiksi kauhistellaan
ajatusta politiikasta ”eturyhmien välisenä valtakamppailuna, jossa
sekä yhteinen tilannekuva että keskinäinen sympatia tuhoutuvat”.
Samaan tapaan hän elokuussa 2011 median viihteellistymisestä
postatessaan kuvasi varsin hyvin, kuinka perinteinen ekspertiisi- ja
meriittipohjainen mediatilajako oli vaihtunut suorasukaisempaan
myyvyyteen, mutta hän sortui yksinkertaistamaan kaiken kamppailuksi
yhtäältä ”kansakunnan älykkyyttä” yliarvioivan valistuksellis-sivistyksellisen
ja ymmärrystä lisäävän ”mediasisällön” ja
toisaalta siitä ”nykyisessä uusliberalistisessa ilmapiirissä” niskalenkkiä
ottavan, samaista älyä aliarvoivan roskaviihteen välillä.
Hän katsoi, että mediatalojen piti ”suoraselkäisesti” vaihtaa huoli
osakkeen kurssikehitykseksestä huoleen tyhmistymisestä alasajosta
tai ”valtion on tiukemmin ryhdyttävä säätelemään mediaa”.
Tätä onnistuneemmin 2016 sujunut vetoaminen toimeliaan ja
kriittisen kansalaisen hahmoon herättää yhtä kaikki toiveita siitä,
että FA eräänlaisena lahjakkuuskeskittymänä yltäisi joskus kunnon
itsekritiikkiin ja siitä kenties kumpuavaan parempaan ajatteluun.
Tällä haavaa Martelan sanat oikeuttavat hyvin hänen oman
firmansa edustaman asian kriittisen tarkastelun.
482