ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
suhdeluvun, joka erottaisi kukoistavat kukoistamattomista”. Templeton-säätiön
tuella järjestyneen opetusvapaan aikana hän ”uppoutui
Marcialin esittelemään dynaamisten järjestelmien tieteeseen”.
Fredricksonin & Losadan yhteisartikkeli ”Positiivinen affekti
ja inhimillisen kukoistuksen kompleksinen dynamiikka” (2005)
johtavassa journaalissa American Psychologistissa nousikin positiivisen
psykologian avaintekstiksi. Se edusti yhtäältä kovan tieteen
näyttöä myönteisyyden kannatettavuudelle ja toisaalta alan laajassa
julkisuudessa tehokkaimmin levinneintä väittämää: ihmiset
al kavat voida parhaimmin, kun heidän elämässään on myönteisiä
asioi ta kolme kertaa enemmän kuin kielteisiä. Paperissaan he päätyivät
tarkkaan lukuun 2,9013:1, jonka Fredrickson pyöristi Positivity-menestysoppaassaan
muotoon 3:1. Artikkeliin viitattiin satoja
kertoja seuraavan vajaan kymmenen vuoden aikana. Kesällä
2013 The Chronicle of Higher Education kertoi ensimmäisenä, että
koko väite kukoistussuhteesta perustui matemaattiseen hölynpölyyn
ja oli muutenkin kyseenalainen. American Psychologist oli
julkaisemassa kauan viipyneen kritiikin alansa klassikoksi muodostuneesta
artikkelista. Aiheesta uutisoi pian myös The Scientist,
mutta verkkoväline Narrative.ly selosti lokakuussa tapahtuman
taustat perusteellisimmin.
Syksyllä 2011 viisikymmentävuotias brittiläinen tietojenkäsittelyopin
maisteri Nick Brown aloitteli täydennyskoulutustaan Itä-
Lontoon yliopiston positiivisen psykologian opinto-ohjelmassa.
Entinen verkko-operaattori oli päättänyt vaihtaa alaa eksistentiaaliseksi
elämisvalmentajaksi. Hän törmäsi heti 3:1-suhteeseen ja
haistoi palaneen käryä. Kirjavien vaiheiden jälkeen hän yhytti
yhdysvaltalaiset humanistisen psykologian emeritusprofessorin
Harris L. Friedmanin ja matematiikan ja fysiikan professorin
Alan Sokalin (s. 1955). Herrat tapasivat vain kerran Lontoossa,
mutta he tekivät etäyhteistyönä kuuluisalle artikkelille kommentin,
jonka American Psychologist kieltäytyi ensin julkaisemasta,
kunnes taipui ymmärtämään, että sen julkitulo jossain toisessa
lehdessä olisi sille vielä kiusallisempaa. Brown, Friedman ja Sokal
osoittivat Fredricksonin & Losadan käyttämän, väittämäänsä
pohjustavan matematiikan mahdottomaksi. Mutta he myös huomauttivat
useista käsitteellisistä ja sisällöllisistä ongelmista artikkelissa.
Losada vetäytyi keskustelusta lehtitietojen mukaan
168