ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
kirjoitettuja sanoja. Verkko- ja mobiilisovellusekspertti McClain
luonnehti Blokdijkin aiempaa opasta IT-infrastruktuureista ”kammottavaksi”
ja ”huonoimmaksi koskaan lukemakseen”. Saman
tekijän tarttuminen kriittisyysteemaan ei ehkä anna järkevää perustetta
katsoa kaikkea julkista järjenkäyttöä tuhoon tuomituksi.
Yhtä kaikki tällaiset kriittisyyden hukkaputki-ilmiöt, piilevinä tai
avoimina, äärimmäisinä tai maltillisempina, ovat itsessään yhteiskunnallisesti
olennaisia kritiikin kohteita, kuten tämän raportin
Johdannon kouluesimerkki osoittaa.
Konservatiivinen yhdysvaltalainen antiikintutkija Bruce S.
Thornton (s. 1953) oli oikeilla jäljillä kirjassaan Greek Ways (2000).
Hän totesi, että antiikin kreikkalaisten ainutlaatuisin piirre, ”joka
enemmän kuin mikään muu selittää heidän innovatiivisen välkkyytensä,
oli ’kriittinen henki’”. Thornton selitti: ”[H]e tekivät
kaikesta kohtaamastaan ajattelun kohteen keskusteltavaksi ja eriteltäväksi
vapaina uskonnon tai hallituksen pidättelystä. […] Vain
kreikkalaiset nostivat esille järkiperäisen ruodinnan ja ’kritiikin’.
Heidän uteliaisuutensa, heidän herpaantumaton kyselevyytensä,
heidän pyrkimyksensä selittää inhimillinen olemassaolo järkevästi
ja yhtenäisesti ja tavoittaa kokemuksessa merkitystä ovat lähtökohtana
kaikille muille heihin liittämillemme älyllisille saavutuksille:
logiikalle, fysiikalle, kritiikille, historialle, filosofialle, retoriikalle,
dialektiikalle, dialogille, tragedialle, analyysille ja Dickensin Rouva
Grandrindia niin kovasti hermostuttaneille ’-ologioille’: ne kaikki
ovat kreikan sanoja ja muodollistettuja ilmaisuja asiasta, jota
voimme kutsua ’kriittiseksi itsetietoisuudeksi’.”
Liikasuuruuden ongelmat vain jäytävät selitystä. Kokonaisen
kulttuurin ja sivilisaation juontaminen uteliaisuudesta on kohtuutonta,
vaikka sen voikin ymmärtää retoriseksi keinoksi. Ylimalkaan
Thorntonin yksilöpsykologinen sekä modernin sääntelyvallan
vastustuksen ja innovaatiohenkisyyden antiikkiin anakronistisesti
siirtävä tulkinta on väärällään. Tästä huolimatta siinä on
nykyajalle harvinaista itua, koska se poikkeaa perusteetta yleistyneestä
kritiikin ja kekseliäisyyden eroa painottavasta tai sen usein
huomaamatta olettavasta kannasta sekä korostaa ajattelevaisen
julkisen keskustelun luovuttamatonta osaa demokratiassa. Thornton
on hyvinkin oikeassa siinä, että kreikkalaista ajatteluvalmiutta,
104