ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
laati eduskunnalle raportin Crowdsourcing for Democracy. A New
Era in Policy-Making (2012). Väljemmin on mahdollista sanoa,
että Demos lisäsi joukkoistamisen näkyvyyttä julkisuudessa ja laajensi
siitä tietoisten piiriä.
Kettusta kiinnostaa ajatuspajojen tapa muotoilla sanomansa
päättäjien tartuttavaksi. Hän ei katso tässä voitavan vaalia vain
halpahintaisia keinoja: ”Ajatuspajojen uskottavuutta lisää se, jos ne
pystyvät olemaan kriittisiä. Silloin pitää tarkastella niiden rahoitusta
ja muita kytköksiä. Voi katsoa, onko ajatuspaja pelkästään
valtionrahoituksen varassa vai onko sillä monipuolinen rahoituspohja.
Ajatuspajalla on mahdollisuus olla kriittinen, jos raportteja
tilataan muualtakin kuin eduskunnasta, eikä tarvitse pelätä valtiorahoituksen
loppumista.”
Tässäkin Kettusen painotus on hieman erikoinen. Ikään kuin
julkisen tuen nauttiminen tekisi epäkriittiseksi ja yksityisen, puolijulkisen
tai ainakin monijulkisen rahoituksen saaminen vahvistaisi
kriittisyyttä. Yhtä kaikki hän on varmasti oikeassa teroittaessaan
n & n:lle tarvetta huomioida yleinen rahoituspohja sekä erityiset
transaktiot ja täsmälliset kytkyt. Toinen asia on sitten se,
että raportteja tehdään myös julkiseen keskusteluun, joka ei sentään
ole kenenkään tilaajatahon kokonaan hallittavissa.
Ajatuspajat yhdistetään muualla mutkattomammin aula- tai
käytäväpolitiikkaan. Ranskalainen maantieteen professori Cynthia
Ghorra-Gobin arvioi 2009 ajatushautomoita yhdysvaltalaisena
ilmiönä, joka Ranskassa vielä nähtiin ”institutionaaliseksi uutuudeksi”.
Hänen mukaansa ajatuspajat olivat USA:ssa väkisinkin
jonkinasteisen ”vaikutusvallan” käyttelijöitä. Ghorra-Gobinin sanoin
valtio ei Yhdysvalloissa ole ”tila, jossa työstyy yleinen etu, ja
jossa pitää puoliaan kansalaisten keskinäinen tasa-arvo”. Valtio
nähdään sen sijaan 50 osavaltion välisen ykseyden takaavaksi instituutioksi,
jonka erityistehtävänä on toimia ”erilaisten virtausten ja
monien poliittisten lobbyjen erotuomarina”. Siksi think tankitkin
käsitetään yhdysvaltalaisessa poliittisessa elämässä ”ammattimaisiksi
painostusryhmiksi muitten eturyhmien joukossa”.
Saksassakin Denkfabrikit nousivat viimeistään 90-luvulla merkittäviksi
vallankäyttäjiksi ja politiikan muotoilijoiksi. Mutta ne
toimivat pääasiassa julkisella tuella säätiömuotoisesti. Kuten Vihreä
Lanka kertoi, vihreää puoluetta lähellä oleva Heinrich Böll -sää tiö
114