ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
nimittelyä”. Martela taas luonnehti blogissaan huhtikuussa 2016
jokaista sosiaalisessa mediassa uutisia jakavaa henkilöä eräänlaiseksi
päätoimittajaksi, jonka kannattaa katsoa, mitä levittää: ”Vasemmistohenkiset
jakavat vasemmistohenkisiä uutisia, oikeistohenkiset
oikeistohenkisiä ja perussuomalaishenkiset perussuomalaishenkisiä
uutisia. Tästä syntyvät ne kuplat, joista nykyään paljon puhutaan.”
Järvilehto on kevään 2016 blogijutuissaan valittanut Martelan
tapaan vihapuhevetoista julkista keskustelua.
Yhtä kaikki erot ovat selvät. Martela on pitänyt avoimesti esillä
avarakatseista, sosiaalisella omallatunnolla varustettua ja yrittäjämyönteistä
ajattelumallia. Järvilehto on keskittynyt epämääräisempään
ja epäyhteiskunnallisempaan myönteisen ajattelun sanomaan.
Paradoksi tai ei, Martelan linja on näyttänyt tarkoittavan
vähempää valittamista. Ylenpalttista ”säröjen” hakemista viimeksi
huhtikuisessa Aamu-tv:ssä pilkannut Järvilehto on itse valittanut
jatkuvasti erilaisia itselleen epämieluisia ilmiöitä ja väärällään olevia
asioita tai asenteita sekä etenkin haukkunut maailman virheistä
huomauttavia. Yhteiskunnallisia epäkohtia enemmän korostava
Martela on jättänyt vähemmälle motkottamisen myönteisen ilmapiirin
pilaajista. Eroista huolimatta on kuitenkin selvää, että kaksikkoa
yhdistää filosofianakatemialaisuudeksi hahmottuva yksilökeskeinen,
psykologisoiva ja epäkriittisesti yksinkertaistava tapa
lähestyä yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Viis erilaisista
tavoistaan tarkkailla aikaansa ja huomautella sen trendeistä
tai tendensseistä, Järvilehto ja Martela kauppaavat sielunhoidollisia
lääkkeitä ekonomisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin vaivoihin.
Heidän toimintansa ei tässä nouse heidän omien filosofisten linjaustensa
tasolle. Martela kirjoitti blogissaan jo lokakuussa 2006,
kuinka yksilöllinen ”minä syntyy vain heijastumana sosiaalisesta
vuorovaikutuksesta”. Toisin sanoen ”[y]ksilöstä tulee yksilö vasta,
kun hän näkee itsensä toisten silmien kautta ja sitä kautta ymmärtää
että sen aukon maailmaan, joka täyttää hänen aistinsa[,] takana
on jokin, joka tulkitsee tätä aukkoa”. Järvilehto taas on puhunut
usein isänsä ”systeemisen psykologian” tutkimuksiin vedoten naiiveja,
liian ahtaita minäkäsityksiä vastaan.
Hänen systeemisyysajattelunsa saattaa olla yhdistelmä isänperintöä
ja Saarisen & Hämäläisen opetusta, mutta sekin käy oivallisesti
yksiin köykäisimmän bisnesopastelun kanssa. ”Olem me
420