ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
aluil laan, mutta ”viimeaikaiset kasvatustieteen, motivaatiopsykologian,
positiivisen psykologian ja neurotieteen tutkimukset maalaavat
mukaansatempaavan kuvan siitä”. Näin siis anekdotaalista
avausta seuraa outo ajatus tieteestä ja tutkimuksesta ”maalaamassa”
vi sioita. Ollaan tiukasti innostamislajityypissä. Ensimmäinen
viite osuu Seligmanin Flourishiin, kun tarkoituksena on osoittaa,
etteivät koulut opeta asioita, joita kuka hyvänsä eniten toivoisi
lapsilleen. Järvilehdon mukaan perustavien luku-, kirjoitus- ja
lasku taitojen lisäksi oppilaat oppivat noudattamaan aikatauluja ja
sääntöjä, kun itseohjautuvuusteorian hengessä tulisi keskittyä autonomiaan,
kompetenssiin ja yhteenkuuluvuuteen. Oppimisen
hauskuuden puolesta hän vetoaa yllättäen kanadalaisen tiedotustutkijan
Marshall McLuhanin (1911–1980) 60-luvun ajatuksiin
huumorin kuulumisesta kuvaan. Tätä kytkyä korostaakin esimerkiksi
Federmanin & De Kerkhoven McLuhan for Managers (2003).
Järvilehto jättää mainitsematta tukun tuoreempia ja suoremmin
hänen kirjansa maailmaan istuvia hauskan oppimisen puolustuksia.
Osiossa III.7 mainittiinkin yhdeksän lähdettä, jotka
sopisivat Hauskan oppimisen vallankumousta tukemaan. Jatkoksi
sopii opettajasta konsultiksi ryhtyneen yhdysvaltalaisen Jeffrey N.
Golubin Making Learning Happen (2000), joka kytkee hauskan
oppimisen interaktiivisten menetelmien ja ympäristöjen käyttöönottoon.
Sitäkään ei Järvilehto ei mainitse. Hän puhuu ”oppimisen
sosiaalisesta näkökohdasta” viitaten erittelemättä ”kasvatustieteilijöihin
Vygotskista Mezirowiin ja Brunerista Engeströmiin”. Helsingin
yliopiston aikuiskasvatustieteen professorin Yrjö Engeströmin
(s. 1948) Vygotskilta ja Brunerilta ammentava Learning by
Expanding (1987) onkin pyöreästi yhteensopiva kirjan sanoman
kanssa, mutta yhdysvaltalaisen aikuiskoulutuksen professorin Jack
Mezirowin (1923–2014) kriittisiä ja itsekriittisiä taitoja korostava
teoria istuu erikoisen huonosti roviolais-filosofianakatemialaisen
epäfilosofisesti ja -yhteiskunnallisesti virittyneen oppimisuudistushankkeen
takeeksi. ”[T]eknologisia ratkaisuja hamutaan aivan
liian usein huomioimatta perustavia kielellisiä, esteettisiä, sosiaalisia
ja moraalisia oletuksiamme eritoten keskinäisistä suhteistamme
ihmisinä ja paikastamme luonnossa”, Mezirow huokaisi.
Järvilehto jatkaa flow-testillä. Sitten hän neuvoo ”optimisuorituksen”
paikantamisen epämukavuus- ja mukavuusalueiden
373