ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
lähdettä ei saada: kirjallisuusluettelossa ei ole yhtään Dennettin
teosta, vaikka hänet mainitaan tekstissä muulloinkin. Tämä on
sikäli erityisen kummallista, että mainitun kehotuksen sisältävä
Intuition Pumps (2013) olisi huomattavasti asiallisempi lähdekirja
Järvilehdon jo esikoisteoksestaan alkaen korostamalle ja uutuudessaan
yhä jatkamalle ”ajattelun työkalujen” teemalle kuin hänen
edelleen härkäpäisesti suosittelemansa Michalkon manuaali.
Monenkirjavia kuvitelmia myös käyttää pokkana termiä ”kartesiolainen
teatteri” antamatta siitä asiankuuluvaa tunnustusta keksijälleen
Dennettille. Vaikka Järvilehto myös samassa yhteydessä
hyödyntää käsitettä ’skeema’, sitä vaaliva ja teatteri metaforan sisältävä
Dennettin Consciousness Explained (1991) jää lisäämättä kirjan
lähteisiin.
Täysin taustoittamatta ja lähteittä esitellään myös panteistisen
ajatusmallin ikään kuin pelastava käsite ’panenteismi’. Lukijaa ei
valisteta sen enempää siitä, kuinka se muodostuu kreikan sanoista
pan (πᾶν) eli ”kaikki” ja en theo (ἐν θεῷ) eli ”Jumalassa”, kuin siitäkään,
että termin esitteli thüringeniläinen filosofi Karl Christian
Friedrich Krause (1781–1832) teoksessaan Vorlesungen über das
System der Philosophie (1828). Mitään uudempaakaan filosofista tai
teologista kirjallisuutta ei mainita käsitteen valaisemiseksi.
Lukijan kulmat saattavat kohoilla erinäisistä lähdeteosilmoituksista.
Järvilehto ankkuroi kuvauksensa muinaiskreikkalaisen
Akhilleuksen valintatilanteesta tasapainoisen perhe-elämän ja riskikkään
sotasankaruuden välillä englanninkieliseen ei-kriittiseen
Ilias-versioon mainitsematta lainkaan suomennosta – tai sitä, että
vastaavia kirjoittelevat myös McNamara & Trumbull johtajuuskirjassaan
2007. Ranskalainen filosofi René Descartes (1596–1650)
esiintyy kirjallisuusluettelossa ranskankielisine niteineen, vaikka
hänen kootuista teoksistaan on tehty hiljattain komea skolaari
suomenkielinen editio. Vastaavasti – ja perin merkillisesti – siinä
mainitaan myös nimeke L’art de rêver, vaikka tämä olisi saatavilla
suomeksikin ja vaikka alkuteos on yhdysvaltalaisen hörhökirjailijan
Carlos Castanedan (1925–1998) englanninkielinen The Art of
Sleeping (1993). Lisäksi katolilaisen metafyysikon Pierre Teilhard
de Chardinin (1881–1955) spekulatiivisimpia ideoita esitellessään
Monenkirjavia kuvitelmia sanoo kyllä käyttävänsä ranskalaisen kirjasta
ilmestynyttä suomennosta, mutta se ei kerro oman käsittely-
586