ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
ja Pablo Picasso (1881–1973) ja filosofeista Edmund Burke (1729–
1797) ja G. W. Leibniz (1646–1716). Myös gangsteri Meyer Lansky
(1902–1983) sai tarkkailijoilta tämän tittelin.
Suomessa Vihreä Lanka nimitti ”yhden miehen think tankiksi”
2007 kansanedustaja, VTL Osmo Soininvaaraa (s. 1951) (vihr) ja
”yhden miehen ajatushautomoksi” 2009 vasemmistolaista yhteiskuntakriitikkoa,
valt. yo. Otto Bruunia (s. 2001). Demareiden exkansanedustaja,
VTT Arja Alho (s. 1954) kuvaili blogissaan 2008
itseään ”yhden naisen think tankiksi”. Toimittajataustainen europarlamentaarikko
Liisa Jaakonsaari (s. 1945) (sd) taas on pitänyt
2014 alkaen Kalevassa samannimistä kolumnia. Entinen kokoomuspääministeri
ja nykyinen EU-komissaari, YTM Jyrki Katainen
(s. 1971), sanoi HS:n haastattelussa 2014 kansanedustaja, HTL
Harri Jaskarista (s. 1964) (kok.), että hän on ”yhden miehen think
tank”. Kenties suomalaisen ajatushautomohistorian nuoruudesta
kertoo se, että kaikki mainitut Bruunia lukuun ottamatta ovat
poliitikkoja. Ja hänkin oli sentään sitoutumattoman vasemmiston
ääniharava HYY-vaaleissa 2009.
Mutta myös heinolalainen yrittäjä Raimo A. Vauhkonen (s.
1946) kertoo verkkosivuillaan olevansa ”yhden miehen ’ajatuspaja
ja bisneshautomo’”. Hotelli- ja ravintola-alalla 60-luvulta lähtien
työskennellyt, alan johto- ja suunnittelutehtäviä 80-luvulta hoitanut,
vapaaksi konsultiksi 00-luvulla ryhtynyt ja tapahtuma- ja
musiikkituotantoon 2010-luvulla keskittynyt konkari lupaa Kehityskeskus
Ramis Oy:nsä (1991–) nimissä: ”Tervetuloa luomaan
omaa menestystarinaasi.” Tähän kaupallisen asiakaspalvelun suuntaan
ovat siirtyneet monet think tankit, joiden konseptia taas ovat
lähestyneet useat firmat.
Olennaisena reunaehtona ajatuspajoille ja niitä muistuttaville
yrityksille voidaan pitää yhteiskunnallista vaikuttamista joko yleisesti
ajattelu- ja toimintatapoihin tai erityisesti päätöksentekoon.
Yksityisen Pennsylvanian yliopiston sosiologian professori Ivar
Berg (s. 1943) liitti jo 1993 think tank -käsitteen akateemisten yksiköiden
kiihtyvään yhtiömäistymiseen ja hiipuvaan tutkimuslaitosmaisuuteen.
Kansalaisten näkökulmasta tiedotusvälineissä
esiintyvää ajatushautomon edustajaa saattaa olla hankala hahmottaa.
Hänet nähdään helposti osana yksityisten tutkimuslaitosten,
self-help-kirjallisuuden ja julkisuudessa kommentteja jakavien
56