ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
sitä, ja kääntyessään nyt Winfreyn puoleen hän siirtyi sinäpassiivista
suoraan puhutteluun: ”Sinä tarvitset ulkomaailmaa kertomaan
sinulle, että sinä olet ihan oukei.” Vau-sanan sanottuaan
Winfrey jatkoi: That’s good! That’s a quotable! ”Tuo oli hyvä! Tuo
on siteerattavissaolevaisuutta itseään!”
Tämä oli äärimmäisen suositun The Oprah Winfrey Show’n
(1986–2011) jakso, amerikkalaista tunnustuksellista ja tunnekyllästettyä
tv-viihdettä puhtaimmillaan. Juontaja tiesi, mistä puhui,
sillä esimerkiksi losangelasilainen elämätreenari ja personaalimentori
Kenny Felderstein otti show-vieraan puheista onkeensa oppaassaan
Happiness. The Forgotten Ingredient (2013): ”Tarvitsetko
ulkomaailmaa kertomaan sinulle, että olet tarpeeksi hyvä?” hän
kysyi ”sisäistä epävarmuutta” kartoittaessaan huomaamatta tosin
antaa Berman Fortgangille kunniaa keksinnöstä. Mutta ehkä hänen
ei voinut olettaakaan muistavan, missä oli käytännön viisautensa
kuullut? Lainaus määritellään sanakirjoissa ”jonkun toisen
väitteen tai ajatelman toistamiseksi”. Tässä voi nähdä porsaanreiän:
pidetään kiinni ”jostakusta toisesta”, mutta ei välitetä siitä,
onko toistetun lauseen sanonut se, jonka sanomaksi se esitetään.
Ja ehkä Berman Fortgangin maagisen hyvä lause todella irtautui
sitaatinkin olomuodosta ja nousi saman tien korkeammalle puhtaan
siteerattavuuden tasolle.
Hämmentävästi vastaavaa menoa on tarjolla myös tieteelli sik si
ja journalistisiksi mieltyvissä yhteyksissä kirjallisin ja yhteiskunnallisin
merkitysvaatein. Toimittamassaan teoksessa Positive
Psychologists on Positive Psychology (2016) Lahti kutsuu itseään ”sitaattinistiksi”
(quote junkie). Hän haastattelee Stanfordin yliopiston
tutkijaa Emma Seppälää. Viimeinen kysymys kuuluu: ”Koska
olen sitaattinarkkari [tai: kyltymättömän perso sitaateille], minusta
olisi ihanaa kuulla lopuksi, josko sinulla on jokin lempilainaus,
ja jos katsoisit voivasi jakaa sen kanssamme?” Seppälä vastaa:
”Kyllä minulla on. Se on Rabindranath Tagoren tekoa ja menee
näin: ’Nukahdin ja unessani elämä oli iloa. Heräsin ja näin elämän
olevan palvelemista. Toimin, ja katso, palveleminen oli iloa.’”
Mutta sanoiko 1913 Nobel-palkittu bengalilaiskirjailija Rabindranath
Tagore (1861–1941) näin? Ei. Seppälän tavoin sitä käyttävät
Vaughanin Shadows of the Sacred (1995), Gegaxin Self-Coaching
Secrets for Success (2003), Nandramin & Samsomin The Spirit of
274