ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Se oli tällainen 4–5-sivuinen fMRI-paperi löydöksenään se, että
kun ihmiset ymmärtävät toisiaan, aivoissa näyttäisi tapahtuvan
jotakin toimintaa, joka ei ole sellaista kuin symbolien hajauttaminen
ja sen jälkeen kielen foneemien perusteella tapahtuva prosessointi.
Sen sijaan näyttää, että kun ihmiset ymmärtävät toisiaan,
aivot tekevät samanlaisia asioita samaan tahtiin. Kun ihminen lukee
tai kuuntelee jotain tarinaa, fMRI-kuva näyttää, että aktivaatio
aivoissa tapahtuu samalla alueella. Tästä voidaan vetää sellainen
johtopäätös, että silloin kuin ihmiset keskustelevat, he eivät
suinkaan prosessoi tai pallottele, vaan aivot synkkaa. Jos minä
akateemisessa kontekstissa sanoisin näin paksun väitteen ja viittaisin
yhteen nelisivuiseen empiiriseen tutkimukseen, se olisi kestämätön
tilanne. Mutta jos minä populaarikirjassa lähden avaamaan,
että miksi uskon, että on perustelua väittää, että tämä toimii
näin, niin se perustuu siihen, että siihen lyödään yhteen kaikki
systeemiälytutkimus ja laajennetun mielen hypoteesi, siis sekä filosofinen
framework että sitä empiirisesti tukevat tutkimukset. Eli
se on itsessään ihan hyvin perusteltu väite, mutta perusteluksi ei
riitä se yksi tutkimuspaperi. Mutta laitan populaariin tekstiin sen
yhden paperin mukaan, että se ei olisi vaan läppä. Että ihmiset
näkee, mikä on lähteenä. Se antaa painoarvoa lukijalle. Vaikka sen
tarkoitus ei ole palvella akateemista lukijaa, se antaa akateemisellekin
lukijalle sen ensimmäisen ankkuripaikan.
Sekä tutkimuksessa että valmennuksessa pitää täyttyä kaksi
asiaa, jotta voi kärjistää. Ensinnäkin meidän pitää pystyä substantioimaan
väite, jos se haastetaan. Väite voi olla isolaatiossa, mutta
mun on tiedettävä, paljonko pystyn tykittämään sille puolustusta.
Populaarikirjaan ei voi laittaa kolmeakymmentä lähdeviitettä.
Mutta voinko kaivaa ne kolmekymmentä lähdeviitettä? Jos voin,
sitten uskallan jättää väitteen.
Toinen on se, että asiayhteyden täytyy olla perusteltu. Esimerkiksi
se Hassonin paperi on ollut keskeinen käännekohta.
Mä olen ihmetellyt, miten vähän Filosofian Akatemia on saanut
kritiikkiä osakseen sen jälkeen kun pistettiin Akatemia pystyyn.
Odotin kritiikkiä, varsinkin kun sen ensimmäisen kirjan
nimi oli niinkin pöyhkeä kuin Tee itsestäsi mestariajattelija. Kirjan
alkuperäinen nimi oli ”Näin mielesi toimii”, mutta kustantaja halusi
sille myyvemmän nimen. Nimi nolotti minua monta vuotta.
610