ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
huutojen jakelijoina. FA:ssa filosofia pelkistyy yhdistelmäksi välineellistä
ajattelunhallintaa ja nostattavia mietelmiä. FA pyrkii auttamaan
yhteisöjä ja yksilöitä samoin sekateknisin keinoin ja mistä
tahansa haalituin inspiraatioin kuin monet muutkin itseys- ja organisaatiokehittäjät.
FA:n nimessä seisoo silti filosofia isolla f-kirjaimella.
Se ei näytä panevan pahakseen, jos sen tekemisiä erehdytään
luulemaan filosofiaksi. Vaikka se toitottaa tieteellisyyttään ja
uutuuttaan, sen tapa käyttää monentasoisia entusiasmin sytykkeitä
vain on vakiintuneen ja virtaviivaisen konsultti-, managerija
markkinointihenkinen. Eikä tätä tarvitse edes peitellä: tuollainen
ote ja samanaikainen harhaanjohtava tieteellisyysretoriikka ei
nyky- Suomessa aiheuta vastalauseita.
Kysymys ei ole sittemmin hylätyn esikoisteoksen heikkouksista.
Mestariajattelija sisältää kutakuinkin kaikki FA:n sittemmin tutuiksi
tekemät teemat ja painotukset. Järvilehto viittaa kirjaan hyväksyvästi
myöhemmissä töissään, eikä hän ole poistanut sen pohjana
olevia blogipostauksiaan. Lainaamiskäytäntö onkin jatkunut
tasaisen surkeana sen jälkeen. Upeaa työtä! kuulee Kungfutsea:
”Valitse työ, jota rakastat, ja sinun ei tarvitse tehdä päivääkään
työtä.” Kiinalainen oppinut Kungfutse (551–479 eaa.) ei antanut
tällaista urasuunnitteluapua. Sen sijaan filosofian professori Arthur
Szathmary (1916–2013) lausui sen Woolfolkin haastattelussa
1982 kertoen lauseen kuuluneen ”erään tuntemani vanhan parran”
hokemiin. Yhdysvaltalainen taloustoimittaja Glenn Rifkin kreditoi
siitä Computerworldissa 1985 Kungfutsea. Järvilehdon tapaan
sitä käyttävät vaikkapa Doylen Tools and Tactics to Help You Get the
Job You Want (2006) ja Caligiurin Get a Life, Not a Job (2010).
Mitä ilmeisimmin Järvilehto on nähnyt yliopistolla tutkimassaan
pragmatistisessa ajattelussa ja mielenfilosofiassa kaupallista
potentiaalia. Osia näistä voi yhdistää tiettyihin kokeellisen psykologian
ja neurotieteen osiin ja näitä kaikkia elämäntaito-opas- ja
oma-apumanuaali-traditioon ja -tyylilajiin. Tämän osoittavassa
Mestariajattelijassa vauhtia otetaankin moneen kertaan kuuluisimmalta
pragmatistilta, yhdysvaltalaiselta William Jamesilta (1842–
1910). Mitään merkitystä ei ole esimerkiksi sillä, että James oli aikansa
menestysajattelun kriitikko. Järvilehdolle hän on yhtä kätevä
letkauttelija kuin Henry Ford, jonka neronleimausta ”Jos ajattelet,
että pystyt, tai ajattelet, että et pysty – olet todennäköisesti
255