ajatuspajoista

Liite 1
Koomista tai ei, Lahden blogipostaukseen sisältyy lause: ”Konteksti
on kuningatar, kuten muistan vanhan sosiaalipsykologian
professorini sanoneen.” Samaa mietelmää asiayhteyden majesteetillisesta
merkityksestä tarjoavat myös esimerkiksi Hiebertin
Living the Dream. Putting Your Creativity to Work (and Getting
Paid) (2012), Crainerin & Dearloven What We Mean When We
Talk about Leadership (2015) ja Willcoxin Marketing to Consumers’
Instincts (2015).
Addison
Lahti kirjoittaa blogissaan joulukuussa 2014:
Kuten 1700-luvun kirjailija Joseph Addison kerran sanoi, ”Kärsimykseen
pitää lisätä sureminen, ymmärrys, kärsivällisyys, rakkaus, avoimuus ja
tahto pysyä haavoittuvaisena”.
Lähde jää antamatta. Sanoiko englantilainen valtiomies-kirjailija
Joseph Addison (1672–1719) noin? Ei. Hänen nimiinsä pantu sanonta
on ilmoitettu myös kirjailija Anne Morrow Lindberghin
(1906–2001) lausahdukseksi, ja Lindberghin päiväkirjajulkaisussa
1973 se esiintyykin. Lahden tapaan sen kirjaavat Addisonille esimerkiksi
Schillerin Pain and Gain (2013) ja Carnesin A Gentle Path
Through the 12 Steps and 12 Principle Bundle (1993/2012).
Cecil
Solitude shows us what should be; society shows us what we are.
Nämä sanat Lahti laittoi blogissaan joulukuussa 2012 Robert Cecilin
nimiin.
Lauseparin ensijäsenestä puuttuu tekijä ja alkuperätieto heittää.
Solitude shows us what we should be; society shows us what we are eli
kutakuinkin ”Yksinäisyys näyttää meille sen, mitä meidän pitäisi
olla; seura osoittaa meille sen, mitä me olemme”. Näin lausui englantilainen
pappiskirjailija Richard Cecil (1748–1810). Yllättävää
tai ei, hänen mietelmäänsä on käytetty melko vähän kirjallisuudessa.
Sen tapaa kuitenkin useista painetuista lainauskokoelmista
ja myös nettisivusto BrainyQuotesta sekä Brierleyn ”käytännöllisestä
ja mystisestä” oppaasta Santiago de Compostelan vaeltajille.
563