ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
luovuutta piti selvitellä ”tieteellisen, esteettisen ja teknologisen”
toiminnan lisäksi myös ”organisaatioissa, jotka suuntautuvat kaupallisiin,
poliittisiin, sosiaalisiin ja uskonnollisiin päämääriin”.
Tässä hengessä Csikszentmihalyi onkin soveltanut teorioitaan sekä
le veään kirjoon käytäntöjä että yleisluontoiseen organisaatiokehittämiseen.
Mutta myös flow tuli pohjustetuksi Getzelsilla, joka kirjoitti
Creativity and Intelligencessaan (1962) vapaasta assosioinnista
”ajatusten virtaamisena valikoimattomiin suuntiin”. Hän lainasi
neurologi Lawrence S. Kubien (1896–1973) Neurotic Distortion of
the Creative Processia (1958), jossa kuvataan runsaiden ”esitietoisten
prosessien” joutumista yhtäältä tiedostamattomien viettien tuottamien
”jäykkien” symbolien armoille ja toisaalta tietoisen kritiikin
jäsentämiksi. Kubie määritteli:
Luovuuden ainutlaatuisuus, sen kyky löytää ja koota jotakin uutta, riippuu
siitä, missä määrin esitietoiset toiminnot saavat vapaasti toimia
näiden kahden kaikkialla keskenään kilpailevien ja sortavien vanginvartijoiden
välissä.
Avainkohdan lainasi myös Getzels. Kubien mukaan ”jäytävät” ja
”töytivät” tiedostamattomat yllykkeet suuntasivat esitietoisia tapahtumakulkuja
”poispäin todellisuudesta”. Nuo huonot vietit
koostuivat ”jähmeistä kompromissimuodosteista, joista puuttuu
virtaava [fluid] kekseliäisyys”. Tässä on 70-lukulaisen flow-tilan
50- ja 60-lukulainen pohjustus. Taustalla on tietysti brittifilosofi
Shadworth H. Hodgsonin (1832–1912) jo 1865 esittelemä ja William
Jamesin The Principles of Psychologyn (1890) tunnetuksi tekemä
ajatus tajunnanvirrasta (stream of consciousness): tietoisuus
ilmeni itselleen yhtenäisenä ja jatkuvana kulkuna, joka Jamesin
mukaan ei ollut niinkään ”junan” tai ”ketjun” kaltainen, koska se
virtaa (flow) katkoksetta niin kuin ”joki”. Mallia kehitteli eteenpäin
yhdysvaltalainen psykologi William Edgar Vinacke (1917–
1991) The Psychology of Thinkingissään (1958): ”[A]jattelu näyttää
muodostuvat lepopaikoista (’substantiivisista osista’) ja pakopaikoista
(’transitiivisista osista’)”. Jatkuvassa virtauksessaan [flow]
ajattelu vaikuttaa liikkuvan nopeammin ja epämääräisemmin
lepo paikkojen välillä. Ajattelun päävirtaa saattelevat ’taipumustuntemukset’,
’nimeämättömät tilat’, joilla James tarkoittanee
eräänlaista mielenprosessien yhdentymistä.”
304