ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
Kubien samana vuonna ilmestyneessä luovuuskirjassa uutuutena
on pyrkimys hyödyntää tajunnan ja ajattelun virtaa systemaattisesti.
Tehtäväksi tulee tunnistaa tilanteita ja tutkia tapauksia,
jotka näyttäisivät todistavan jostain tällaisesta tiedostamattomasta
tai tiedostetusta toiminnasta. Tämä taas on sukua New
Thought -pohjaiselle menestysmanuaaliperinteelle. Esimerkiksi
myyntimies Earl Prevetten How to Turn Your Ability into Cash
(1948) neuvoo nykyisestä positiivisesta psykologiasta tutut niksit:
”Ylistä kyvykkyyttä kiitollisena ja lisää älyn virtaamaa. Lapset pitävät
ylistyksestä. […] Jos tahdot paremman työn ja enemmän
palkkaa, aloita ylistämällä työtä, jota teet nyt.” Positiivisen psykologian
perusteoksista Fredricksonin Positivity vertaa myönteisten
tunteiden virtausta käteis- tai kassavirtaan. Biswas-Diener puolestaan
kirjoittaa flow-kokemuksia suosittelevassa menestysvalmennusoppaassaan
Practicing Positive Psychology Coaching (2010): ”Pitkin
päivää voi saada luonnollisia onnenpuuskia: nämä energiamomentit
voi tuhlata työhön, puolisoon tai muihin alueisiin, joista
välittää. Toden totta! Onni on nestemäistä samaan tapaan kuin
osakkeiden kaltaiset rahoitusvälineet. Ihmiset on rakennettu tunnejärjestelmin,
jotka sisältävät onnea, ja tämä onni on tarkoitettu
törsättäväksi. Se on emotionaalista valuuttaa, jota voi käyttää kuin
rahaa niihin elämän päämääriin, joita todella arvostaa, kuten
omaan terveyteen, suhteisiin tai työssä menestymiseen.”
Tajunnanvirran teoriaperinteen ohella Csikszentmihalyin avainkäsitteen
taustalla voi erottaa 20-luvulta juontuvan ja 60-luvulla
lisääntyneen työnkulkukirjallisuuden. Workflow tarkoittaa kaikista
eri toimista koostuvan kokonaisen liiketoimintaprosessin
kaavamaista mallia. Columbian yliopiston hallintotieteen professori
Leonard R. Sayles (s. 1926) kirjoitti 1954, ettei insinööritaidollisia
ja henkilöstöllisiä päätöksiä pitänyt liiaksi eriyttää: hän viittasi
”läheiseen suhteeseen” yhtäältä ”tuotannon organisoimisen,
työnkulun ja tehtaan pohjaratkaisun” ja toisaalta ”tehtaan työmarkkinasuhteellisen
’ilmaston’” välillä. Saylesin sanoin työssä
oli kysymys ”ainesten ja ajatusten virtaamisesta ihmisten keskuudessa”.
Tämän virran eri kohdissa joku henkilö tai ryhmä antoi
jotain (esimerkiksi käskyn tai puolituotteen) toiselle, ja ihmissuhdelähestymistapa
pystyi insinöörikoulukuntaa paremmin ymmärtämään
eroja siinä, olivatko ihmiset näissä tilanteissa antajia
305