ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
2011, ”suomenkielisiä self-help-kirjoja on viime vuosina puskenut
markkinoille kolminkertainen määrä 1990-lukuun verrattuna, yli
900 nimekettä. [USA:ssa] ala on paisunut 11 miljardin dollarin
(8,2 mrd euroa) suuruiseksi[.]” Hän nosti erikseen esiin australialaisen
tv-julkkiksen Rhonda Byrnern (s. 1945) 45 kielelle käännetyn
ja yli 21 miljoonaa myyneen The Secretin (2006). Se ja sen
kolme jatko-osaa on suomennettu ja mennyt kuin kuumille kiville.
Viimeisin vietti hyvän osan vuodesta 2011 Suomen suosituimpien
ei-kaunokirjallisten teosten TOP 5:ssä.
Hallamaa jakoi oma-apukirjallisuuden kolmeen pääluokkaan:
henkisen kasvun, kovien koettelemusten ja menestysvinkkien niteet.
Kanerva puolestaan lisäsi HS-NYTissä joulukuussa 2014 selfhelpin
osa-alueita luetellessaan ”kevyen popularisoivan psykologiakirjallisuuden,
new age -hengellisyyden ja rakkaus- ja parisuhdekirjallisuuden”
joukkoon myös ”bisneskirjallisuuden”. Kuten
Hallamaa kokosi, psykologisoiva ulottuvuus sukseeoppaisiin
rakentui vasta 60-luvulla. Etiikan lippu liehuu, tai ainakin hyvän
ihmisen ja tekemisen viitepiste näkyy niissä aika ajoin. Hallamaan
asiasta kuulema kulttuuripsykologian dosentti Juhani Ihanus
(s. 1954) arvioi, että yhteiskunta- ja kulttuurierittelyyn ryhtymätön
self-help oli ”ideologialtaan pääosin sopeuttavaa”. WSOY:n
kustannuspäällikkö puolestaan totesi: ”Tietenkin pyrimme tekemään
kirjoja, jotka tuottavat meille voittoa, ei tappiota.”
Self-help ei kuitenkaan ole pelkästään yksi enemmän tai vähemmän
tunnistettava kirjallisuudenlaji vaan myös ajattelu- ja ilmaisutapa,
joka on levinnyt oma-apunimekeiden piiristä kutakuinkin
kaikkeen vähänkin laajemmalle yleisölle suunnattuun julkiseen
tekstiin ja puheeseen. Aihetta tutkinut filosofi Nora Hämäläinen
(s. 1978) kertoi Ylioppilaslehti-haastattelussa huhtikuussa 2015 havahtuneensa
00-luvun puolimaissa Hufvudstadsbladetin sivuille
hivuttautuneeseen uuteen hahmoon: vallanpitäjien ja asiantuntijoiden
rinnalle ilmaantui ”minä”. Äkkiä palstoilla oli yhä enemmän
”ongelmalähtöistä, populaaripsykologista materiaalia, jonka
keskeisin anti oli: Miten juuri minun elämästäni tulisi vielä parempi”.
Tutkittuaan asiaa tutkija päätyi liittämään ilmiön tiettyihin
yhteiskunnallisiin trendeihin.
Hämäläinen on lähestynyt aihepiiriä tutkien ja ymmärtäen eikä
hyökäten tai hyväksyen. Niin ikään 2015 julkaistussa artikkelissaan
120