ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
Martelan kirjoituksissa on ollut vastaavia piirteitä mutta myös
merkittäviä eroja. Toukokuussa 2007 hän otti blogissaan kantaa
muun muassa tuoreen innovaatioraporttinsa ja Dignity-hankkeensa
ansiosta esillä olleeseen Pekka Himaseen. Kuultuaan filosofianopiskelijoilta
paljon moitteita tästä julkkisajattelijasta Martela
kertoi ”ymmärtävänsä asiatasolla osan esitetystä kritiikistä”
mutta hämmästyvänsä sen voimakasta tunteenomaisuutta. Hän
tulkitsi, että filosofiaa määrittää kriittisyys vallitsevaa kohtaan: se
murtaa yksituumaisuutta ja luo uutta. Martela jatkoi, että filosofian
luo hakeutuvat ne, ”jotka eivät löydä paikkaansa” ja tuomitsevat
”valtakulttuuriin loikkaamisen”. Himasen kriitikoille oli sietämätöntä,
että hän esitti hallitsevia tahoja myötäilevät tai ainakin
ajanhenkeen sopivat näkemyksensä filosofin ominaisuudessa. Ongelmallisine
piirteineenkin tämä analyysi eroaa Järvilehdon puheista
edukseen, koska se ei erota vaan päinvastoin yhdistää kriittisyyden
ja luovuuden.
Raportin käsikirjoitusta kommentoinut Anonyymi Konsultti
piti kysymystä olennaisena myös ”rajatussa liiketalous- tai konsulttikontekstissa”.
Hänen kokemuksensa mukaan asiakkaat,
”jotka ovat yleensä ihan älykästä porukkaa, eivät hae konsulteilta
yleensä mitään jees-miehen tsemppausta. Päinvastoin konsulttia
nimenomaan toivotaan ’haastamaan’ ja ’sparraamaan’ tapoja, joilla
asioi ta tehdään nykyisellään.” Tämä toimenkuva vesittyy yleensä
jul kisuudessa yleistetyksi ja pinnalliseksi asenteeksi, kun se yrityselämässä
on yleensä sidottu yksittäisten kii peleiden selvittelyyn.
Konsulttien halutaan katsovan asiaa kriittisesti, asiakeskeisesti ja objektiivisesti
sekä esittämään kompetenssiinsa perustuvia ratkaisuvaihtoehtoja.
Kriittisyys ja ratkaisukeskeisyys kulkevat käsi kädessä.
Martela palasi asiaan lokakuussa 2008. Blogipostauksessaan hän
suomi suomalaisen intelligentsijan harjoittamaa ”kriittisyyden
epäjumalan palvontaa”. Martelan mukaan ”innostuksen kulttuuri
on askel parempaan elämään yksilöiden oman elämän ja heidän
lähiyhteisöjensä kannalta”. Kriittisyyttä ei kuulemma saanut
unohtaa, mutta jatkuvasta epäilystä oli järkevä irrottautua menetelmällisen
uskomisen keinoin: sen sijaan että kuullut mielipiteet
ammuttaisiin alas, ne voitiin ottaa avuksi ”elämänhallinnan”
hankkeessa. Jotta oma näkökanta laajentuisi, Martela kehotti
471