ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
läheiseen uusien teknologioiden ja opettamisen teemaan, joka korostuu
myös suomalaisten kasvatustutkijoiden panoksessa Proceedings
of the 5th European Conference on Games Based Learningiin
(2011). Vygotski käsitteineen on myös päätynyt Santomauron &
Carterin Set for Successin (2011) tapaisiin menestysoppaisiin.
”En ole epäonnistunut kertaakaan”, laittaa Hauskan oppimisen
vallankumous sanoja Edisonin suuhun. Rapiat sata vuotta on patenttirohmusta
väitetty samantapaista. Erään apulaisensa mukaan
yhdysvaltalaiskeksijä Thomas Alva Edison (1847–1931) torjui ajatuksen
tuhansien testien turhuudesta viittaamalla negatiivisten
löydösten tärkeyteen: ”Tiedän tuhansia toimimattomia juttuja.”
American Magazinen haastattelussa 1921 Edison kertoikin avustajansa
tuskastuneen epäonnistumisiin, jotka hänestä olivat hyvinkin
opettavaisia. Viimeistään radioamatöörilehti 73 Magazinen 1967
julkaisemasta jutusta lähtien anekdoottia on lämmitelty uudel leen
Järvilehdon välittämässä muodossa. Se esiintyi 80-luvun jälkipuoliskolla
harvoissa oma-aputeoksissa, kunnes paukahti self-helpin
kultakaudella oppaan jos toisenkin aukeamille. Mainittakoon
terveysvalmentaja Joanne Wallacen Starting Over Again (1991), karismapastori
Ken Gaubin Dreams – How to Have Them, Plans –
How to Make Them, Goals – How to Reach Them (1993) ja positiivisen
psykologian uranaukaisijoihin kuuluvan kasvatustutkijan
Dennis E. Mithaugin Self-Determined Kids. Raising Satisfied and
Succesful Children (1991). Bisnesmanuaaleista feikkisitaattia kertaavat
Järvilehdon tapaan esimerkiksi Butwinin Street Smart Network
Marketing (1997) ja Bartickien Silver Bullet Selling (2008) sekä
00-luvun itseaputeoksista vaikkapa Sherfieldin The Everything
Self-Esteem Book (2004).
Järvilehto ei liitä kirjojaan tällaisten nimekkeitten yhteyteen.
Mestariajattelijansa hän kehysti kernaammin niin, että teos ”valottaa
ihmismielen toimintaa sekä tuoreimpien nykytieteen tutkimustulosten
että klassisten mielenfilosofian kysymysten valossa”.
Sen oli määrä ”esitellä [lukijalle] nykytieteeseen perustuvia käytännön
työkaluja, joiden avulla ajattelua ja hyvinvointia on mahdollista
kehittää”. Varmemmaksi vakuudeksi Järvilehto kertoi,
että loppuviitteiden avulla voi ”perehtyä läheisemmin teoksen tieteelliseen
tutkimuspohjaan”. Tosiasiassa kirjan konteksti on ajatusvalmennuksen
liiketoimiala oheislukemistoineen.
269