ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Sitra-tutkija Timo Hämäläisen ja ranskalaisen suuryritysstrategia-
NPM-gurun Yves L. Dozin laatiman artikkelin. Kosonen & Doz
olivat 2008 tehneet kirjan parhaiden firmojen ’strategisesta ketteryydestä’
uutena kilpailuetuna. Pari vuotta myöhemmin kolmikko
tarjosi samaa ratkaisua julkishallintoon. Yhteispaperiin
sisältyvä lyhyt pohdinta yksityisen ja julkisen sektorin eroista alkaa
vakuutuksella siitä, että ne jäävät yhtäläisyyksien varjoon.
Olennaisinta on ”volatiili” toimintaympäristö, joka ei tunne kansallisia
tai institutionaalisia rajoja. Se vaatii ehkäisemään ”rigiditeettejä”
ja mahdollistamaan ”fluiditeettiä”. Konsulttivallan ongelmista
ei puhuta mitään.
NPM:n ehkä vaikutusvaltaisin varhainen taustateksti Government
Management (1987) mahtuu Koikkalaisen katsauksen loppuviitteeseen
ja ansaitsee tässä huomiota. Se on Uuden-Seelannin hallituksen
lavea selvitys, jossa ovat lähes profeetallisesti mukana useat
vasta 2000-luvulla rutiiniksi muuttuneet termit ja sanankäänteet.
Pääministeri David Langen (1942–2005) ja valtiovarainministeri
Roger Douglasin (s. 1937) johtama työväenpuolueen hallitus toteutti
maassa 80-luvun lopulla rajuihin yksityistämisiin sidotun
ja läpilyövään yritysmalliin nojanneen hallinnonuudistuksen.
Kansanvallan sijasta Government Management puhuu ”hallituksen
ja kansalaisten kumppanuudesta”. Kaikki alkaa julkisen vallan ”läpitunkevasta
ja monitahoisesta vaikutuksesta talou teen” ja vertailevasta
näkökulmasta ”erilaisten institutionaalisten järjestelyjen” tai
”systeemisten optioiden” paremmuuteen. Hallitusmahti koordinoi
”muutospolitiikkaohjelmia” ja huomioi tasapuolisuus- ja kohtuuseli
”ekviteettiasiat”. Selvitys ruotii yksilön hyvinvointia ja insentiivejä,
joiden vaikutuksesta ”yhteiskuntamme organisoi itsensä saadakseen
asioita aikaan”. Individualistista oman edun tavoittelua
lähtökohtana pitävä poliitikkojen ohjausopas korostaa, että ”[p]äätösvastuu
siitä, hyväksytäänkö muutos ja edetäänko uusien, ylivertaisempien
yhteiskunnallisten järjestelyjen rakentamiseen, jää yksilöiden
varaan”. Ihanteeksi nousee ”yhteiskunta, joka on halukas
ottamaan riskejä ja järjestämään itsensä sen mukaisesti”. Tilaisuuksiin
tarttuvana ja sattumia hyödyntävänä se on ”innovatiivinen”.
Liikkeenjohdon konsultoinnin malliin julkisvallan vastuiden ja
toimintojen supistaminen kuvataan strategisena taitona ”sopeutua
rakentavasti muutokseen”. Ulkoistusterminä on vielä ”alihankinta”
70