ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
lähes kiistatta osoittaneet, että jos yksilö on intohimoisesti kiinnostunut
jostakin asiasta ja harjoittelee sitä säännöllisesti, seuraavat
työhön vaaditut taidot suoraan kyseisestä intohimosta ja sen
motivoimasta harjoittelusta”. Kohti kutsumustyötä raportoi ”Filosofian
Akatemia Oy:n tekemää tutkimusta”. Se nojaa Järvilehdon
ja Martelan lausumiin kutsumuksesta ja onnellisuudesta. Lisäksi
viitataan ”Mr. Miyagin karatefilosofiaan Karate Kid -elokuvassa”.
Samaa filmiä Upeaa työtä! tarjoaa havainnollistukseksi, kun se
neuvoo löytämään ”oman mentorisi”. Järvilehto kertoo, että hänen
omana teini-intohimonaan oli tulla säveltäjäksi: monikansallisen
levy-yhtiön julkaisema ensialbumi pahensi nuoruuden hybristä ja
heikensi kykyä oppia niin musiikin kuin filosofian ”mestareilta”.
Kohti kutsumustyötä tyytyy sanomaan filosofiasta John G. Avildsenin
(s. 1934) ohjaustyön lisäksi tämän verran:
Monesti opiskelijat pettyvät filosofiaan, kun se ei vastaakaan mielikuvia
luovasta ajattelusta tai se ei anna vastauksia elämän suurin kysymyksiin.
Usein töiden suhteen on sama juttu: unelmien työnkuvan sisältö ei vastaa
sitä mitä sen kuvitteli olevan.
Martelan Valonöörit-kirjan loppuviitteessä myönnettiin vihdoin
Aristoteleen–Järvilehdon nimiin laitettu vaeltava viisaus Buechner-lähtöiseksi.
Belmontia tai muita välittäjiä ei yksilöity. Todettiin
passiivia taitavasti jos kohta koomisesti käyttäen, että ajatus
on kiertänyt netissä ja pantu vuoroin Stageiralaisen, vuoroin ties
kenen suuhun. Itse asiassa se on Suomessa kiertänyt yksinomaan
FA:n voimin ja valtuutuksin. Eikä Martelan nootti sitä näytä diskvalifioivan
talon sisällä. Järvilehto toistaa lauseen myös n & n
-haastattelussa, kun häneltä kysytään ihanteista filosofina ja yrittäjänä.
Kenties omituisinta koko asiassa on se, että Martelan &
Järvilehdon päälähteenä teoksessa Ammattiosaajan hyvä elämä toimivaan
Damonin Path to Purposeen sisältyy nootiton viittaus
thüringeniläissyntyisen sosiologin Max Weberin (1864–1920) kuuluisaan
’kutsumus’-teoriaan, jossa kuulemma yhdistyvät ”omat
kyvyt”, ”maailman tarpeet sille, mitä nuo kyvyt voivat tarjota” ja
”nautinto yhteiskunnan palvelemisesta”. Tällä tavoin ajatellen rutiininomaisesta
työstäkin saattoi Damonin mukaan tulla ”ylpeydenaihe”.
Suomalaiskaksikko ei kiitä häntä ideasta. Damon oli itse
asiassa kehitellyt samaa ajatusta jo kirjasessa Noble Purpose (2003),
246