ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Palveluvaltaisuuden, teoreettisuuden, viestintä riippuvuuden ja
asiantuntijatyökeskeisyyden kaltaisten ilmiöitten nousu on ainakin
periaatteessa tehnyt ”filosofioiden” kanssa työskentelemisestä
vauraissa maissa jo lähes rutiininomaista puuhaa. Käsitteitten valmistus
ja elämysten luominen on suurelle osalle Suomenkin työvoimasta
jo vähintään yhtä arkista kuin tavaroitten tai ainesten
tuottaminen. Keikahdus on ollut nopea. Sanan laajimmassa mielessä
filosofiat ovat jokapäiväistyneet firmojen itsekuvausten lisäksi
myös yhä usemman yrityksen tosiasiallisessa toimenkuvassa.
Filosofialla on kuitenkin vanha perusmerkityksensä kirjaimellisesti
viisauden (kreikaksi sofia eli σοφία) ystävää (kr. filos eli φίλος)
tarkoittavana vakavana harrastuksena ja antiikin Kreikasta ja
Roomasta juontavana akateemisena tutkimusalana. Perinteises ti
jaotellen skolaarissa filosofiassa tutkaillaan totuutta ja tietoa (aletiologia
ja epistemologia), olemista ja olevaista (ontologia ja metafysiikka),
oikeaa ja hyvää (etiikka), aistimista ja kauneutta (estetiikka)
sekä yhteisyyttä ja oikeudenmukaisuutta (yhteiskuntafilosofia).
Osa-alueita on loputtomasti tieteen-, taiteen- ja uskonnonfiloso
fiasta kieli- ja mielenfilosofiaan. Harrastelijafilosofoijia kutsuvat
vapaamuotoisemmat ja avararajaisemmat syntyjen syvien
miettiminen, elämän ihmetteleminen ja käytännöllisten pulmien
ratkominen. Olennaista kunnon ammattilais- ja amatöörifilosofiassa
on käsitteisiin ja niiden rakenteisiin ja/tai historiaan tarkentuva
kriittinen ja itsekriittinen erittely. Merkityksiin ja perusteluihin
keskittyvä filosofinen ajattelu osoittaa halua ja taitoa keskustella
ja koetella, keksiä ja kehitellä, haluttomuutta niellä mitään
purematta. Jo lapset ja nuoret ilmentävät tahtoa ja kykyä kaikille
kansalaisille hyödylliseen ja nautinnolliseen yhdessä filosofointiin.
Pieni osa heistä erikoistuu filosofian opettajiksi ja tut kijoiksi.
Mutta jos siis katsotaan f-sanan jokapäiväistä käyttöä, kellä hyvänsä
voi olla ”filosofia” elämässä. Kenellä tahansa saattaa olla tietyissä
asioissa turhista järkähtämätön ”filosofimainen” arvostelukyky
tai mielenlaatu. Filosofeilla sitä ei aina ole.
Filosofian kiehtova ja sopivasti avoin käsite sekä sen kulttuurihistoriallisesti
rikas traditio ovat joskus houkutelleet asiaan perehtymättömiä
ja taitojaan kartuttamattomia huvittelemaan näillä
aarteilla tai käyttämään niitä hyödykseen. Nykyään filosofiasta ja
filosofeista liikkuu maailmalla monenlaisia kaupunkitarinoita,
18