ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Jälleen Martela toivoi ”uskottavan poliittisen vastavoiman” nousua
yhdistäen sen nyt ”onnellisuusekonomiaan” sekä ”muihin orastaviin
onnellisuutta ja kansalaisten elämänlaatua päätöksenteossa
painottaviin poliittisiin liikkeisiin”. Tammikuussa 2010 hän arvioi
blogissaan, että ääri-individualismi oli ”nykyajan konservatiiviutta”,
siinä missä yhteisöllisyyden, sosiaalisuuden ja vastuullisuuden
korostus oli ”modernia uuskonservatismia”. Toukokuussa
Martela jatkoi brittiläiseen kansanterveystieteilijäkaksikkoon Wilkinsoniin
& Pickettiin viitaten, että onnellisuus näyttää riippuvan
tasaisesta tulon jaosta. Marraskuussa hän kirjoitti, että oikeissa yhteyksissään
tehokasta markkinaehtoisuutta ei tulisi päästää rengistä
isännäksi. Helmikuussa 2011 hän opetti niukkojen resurssien
logiikkaa: tuloerojen kasvu johtaa köyhien kaventuviin mahdollisuuksiin
käyttää rahaa, joten ”toisen tulojen kasvu on toiselta pois”.
Nämä merkinnät osoittavat hänen voineen varsin keveässä verkkolokimuodossa
käsitellä hyvinkin painavia asioita vähintäänkin
etevästi. Ne myös tarkentavat kuvaa Martelan poliittisesta asennoitumisesta.
Kun hän kertoi joulukuussa 2010 lopettaneensa lihansyönnin,
hänet oli mahdollista asemoida keskustavasemmistovihreyteen.
Mutta Martelan huhtikuussa 2011 postaama kommentti
eduskuntavaalien tuloksesta asetti tälle tulkinnalle rajansa. ”Perussuomalaisten
voitossa on paljon hyvää”, hän totesi ja mainitsi ”politiikan
paluun politiikkaan”, joskin loiventaen kantaansa viittaamalla
itseensä ”parantumattomana optimistina”. Yhtä kaikki Martela
tuli näin ilmaisseeksi luottamuksensa edustuksellisen järjestelmän
toimivuuteen ja laajan makunsa poliittisissa preferensseissä.
Elokuussa 2011 hän valisti blogissaan yritystoiminnan merkityksestä.
Se oli ”valtion myöntämä etuoikeus tehdä voittoa pelkäämättä
tappiota”. Martela totesi, että olisi ”ideologista tyhmyyttä”
luulla kilpailun täyden vapauttamisen tai sen firmojen kahlehtimisen
luovan eniten yhteiskunnallista kokonaishyötyä. Valtiota tarvittiin
”sääntelemään” tai ”säätelemään” mutta vielä enemmän
”kanavoimaan” kilpailua. Firmoilta taas oli lupa odottaa hyvinvointivaikutuksia.
Huhtikuussa 2012 hän kuvaili yritystoimintaa
”Suomen toivoksi” ja erityisesti start-up-yrityksiä tulevaisuuden
valteiksi. Hän kiisti, että yritysten ainut ”tarkoitus on tuottaa
voitto osakkeenomistajille”. Se oli pikemminkin mitä tahansa
perustajat halusivatkaan aina harrastuksesta rahanhimoon tai
414