ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
päästötesteissä huijaamiseen. Yhtä kaikki vanhasta ja jo virttyneeltä
näyttävästä thinktankiydestä on tullut uudella lailla tärkeä
nyt entistä useammin osana innovaatioita janoavaa elinkeinoelämää.
Niin on myös Suomessa. Esimerkiksi edellä mainittu BIyritys
Solita kehuu erilaisia ThinkTank-ryhmiään osana liiketoimintaansa.
Samaten Tampereella toimiva koulurakentamiseen
erikoistunut Finnish Education Group Oy (2011–) taas sai alkunsa
arkkitehtuurikilpailuvoitosta 2008 ja sitä seuranneesta Think-
Tank-nimellä kulkeneesta yrityshaudonnasta.
Yhteiskunnallisesti tarkastellen kehitys noudattaa washingtonilaisen
informaatioteknologiaa painottavan ITIF-ajatushautomon
(2006–) mukaan siirtymää uuskeynesiläisestä ja uusklassisesta
taloustieteestä ”innovaatioekonomiaan”. Kuvaan kuuluvat
julkiset innovaatiot, joita korostaa esimerkiksi ”arvokonservatiivinen”
ja ”ratkaisukeskeinen” teksasilainen IPI-paja (1987–). Kummankin
suunnan paineet tuottavat erilaisia yksityinen–julkinenkumppanuuksia
ja uusia tilaisuuksia lobbaukseen.
”Innovaatiosta on tullut iskusana, joka lupaa dramaattisia
muutoksia melkeinpä kaikilla yrittämisen osa-alueilla”, alustivat
Enderle & Murphy 2015 kokoamansa tutkijatoimitteen. Bisneseetikkoja
kun ovat, heidän mukaansa keskustelusta olivat jääneet
uupumaan innovoinnin moraalifilosofiset kysymykset. Antologiaan
mahtuikin myös markkinauskoisuuden arvostelua. Tyypillisempi
teos on vaikkapa teknologiainnovaatioprofessori Deschampsin
& liikkeenjohdon konsultin Nelsonin Innovation Governance
(2014), joka neuvoo pomoporrasta ”rakentamaan tarkoitusta,
suuntaa ja keskittymistä innovointiin”. Deschamps & Nelson
varaavat sanan ”kritiikki” eri johdoksineen melkein kokonaan
”ratkaisevan tärkeää” tarkoittavaan käyttöön. Poikkeuksena on
kuvaus tekno logian käyttöönotto-ohjelmasta, jossa ”osallistujat
voivat tarjota, arvostella ja parannella konsepteja”.
Vastaavasti toimii bisneslehti Forbesin tuottajan Rich Karlgaardin
(s. 1954) The Soft Edge (2014). Sen mukaan ”disruptiivisessa”
nyky-ympäristössä firmojen innovoinnin pitää olla ”kertaluonteisen
tapahtuman sijasta jatkuvaa, sisäänrakennettua, itsetoimivaa
vastaamista haasteisiin ja muutoksiin”. Ovelan strategian ja sen
tuikean täytäntöönpanon lisäksi yritysten menestystekijäksi olivat
nousemassa arvot. Karlgaard vertaa innovatiivisuutta ”elävän
96