ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
tanssimaan ensin innostustanssin ”uuden ihmisen, idean tai ajatuksen”
ympärillä, ennen kuin oli ”aika asettaa se kriittisyyden tuomioistuimen
valokeilan alle”. Näin sanoessaan hän tuli jo lähemmäksi
Järvilehdon sittemmin omaksumaa positiota, mutta piti kuitenkin
yhä kiinni kriittisyyden osuudesta ajattelun uudistumisessa.
Marraskuussa 2013 Martela palasi Himasen tapaukseen. Kansakunta
kohisi tämän ”kestävän kehityksen” raportista, jonka pääministeri
Katainen oli tilannut kyseenalaisin keinoin. Martela
sanoi, että poliittisessa keskustelussa oli ”olennaisen tärkeätä”
harjoittaa ”rakentavaa kritiikkiä”. Hän jatkoi kuitenkin sanomalla,
että oli itse kokeillut ”vaihtoehtoista lähestymistapaa”, jossa
”kritiikkivaihde” laitetaan ”tilapäisesti pois päältä” ja suunnataan
katse Himasen mahdollisiin osumiin tai onnistumisiin. Tässä
vaiheessa kommenteissa saattaa olla jo rystykohteliaisuuden tuntua:
kritiikki puolustaa paikkaansa, mutta se sysätään kuitenkin
syrjään milloin innostuspohjaisen elämänhallinnan, milloin ennakkoluulottoman
tarkastelun tieltä. Martelan käsitys uhkaa samastua
Järvilehdon maalaamaan kuvaan kritiikistä ikävänä jarruvoimana.
Kuten on jo kuultu, Järvilehto virkkoi MINDpodcastissa
2014, että FA:n porukka ei halunnut ”tehdä himasia”
eli menettää uskottavuuttaan yliopistoväen tai tiedeyhteisön silmissä.
Hänelle vain tämä merkitsi ennen muuta akateemisesta julkaisemisesta
huolehtimista eikä kriittistä pohdintaa siitä, miten
puhua tieteeseen vedoten suurelle yleisölle.
Ehkä yllättäen Lahti korosti 2014 sekä tammikuisessa blogikirjoituksessaan
että marraskuisessa HS-haastattelussaan tarvetta ottaa
positiivisen psykologian esittelyyn mukaan myös suuntauksen
kritiikkiä. ”Tiedehän on aina semmosta, että kaikki pitää aina
tutkia ja koetella”, hän muotoili Anja Snellmanin haastattelussa
luonnehtien ”hienoksi” myös suomenkieliseen Positiivisen psykologian
voimaan saatua itsekritiikkiosiota. Sama päti hänen yhdessä
MAPP-toveriensa kanssa toimittamaan ja II.7:ssä esiteltyyn haastatteluantologiaan,
jossa positiivisen psykologian julkkiksilta kysyttiin
monien muiden asioitten joukossa heidän mietteitään alan
saamasta kritiikistä ja sen oikeutettuudesta.
Toiselta puolen Lahti kysyi marraskuussa 2013 blogissaan:
”Oletteko rehellisesti sanoen kuulleet koskaan ohjelmasta, jossa
useimmat luennot päättyvät opiskelijoiden seisaaltaan antamiin
472