ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
mukaan esimerkiksi Byrnen Secretissä ilmenevä ”optimismin
kultti” joutui nyt koetteille ja toiveajattelu vaihtui tosiasialliseen
tavoittamiseen. Meni läpi Oettingenin vakuutus siitä, että hetkeksi
alas istuminen ja omien toiveiden estelyn tunnistaminen
muuttaisi kaiken. Lehden sanoin kirja oli ”rohkea yritys”, ”vastavirtatyö”,
joka oli tiukasti sidottu tutkimustietoon. Oettingen ei
kritiikistään huolimatta kadottanut näkyvistä myönteisyyden
etuja, saati elävän elämän tuntua. Ainoina epäilyn sanoina kritiikissä
olivat huomautukset vasta-ajattelun sovellusalasta.
Pennsylvanian yliopistosta emeritoitunut ja Groningenin yliopistossa
terveyspsykologian professorina vaikuttava James C.
Coyne (s. 1947) puuttui asiaan yleistiedelehti Plos Onen blogissaan
MindTheBrain syyskuussa 2015. Pitkälle junamatkalle lukemiseksi
varattu Rethinking Positive Thinking ei ollutkaan kaivattu kriittinen
analyysi myönteisen ajattelun ideologiasta vaan sen näppärä
näennäiskriittinen uuspaketointi: se opetti, että ”positiiviset fantasiat
eivät riitä, mutta sen sijaan riittää, kun suo niiden tavoittamista
estäville asioille ja tarvittaville jatkotoimille yksinkertaista ja
pinnallista harkintaa”. Tämä viittasi Oettingenin ”mentaaliseksi
kontrastoinniksi” kutsumaan menetelmään, jolla siirtyä haikailusta
todellisuudentajuun. Coyne huomauttaa, että konsti WOOPmuistisääntöineen
lainasi viitteittä kognitiivisen behavioraaliterapian
piirissä 00-luvun alussa vaikutustutkittua Stop & Think -menetelmää.
”Totta kai auttaa, jos on realistinen ja saa aikaan toimivan
suunnitelman, mutta emme me tarvitse itseapukirjaa tätä
meille kertomaan”, Coyne tokaisi. Tieteellisyysväitteiden kanssa
epäsuhdassa oli jo se, että Oettingen siteeraa lähes pelkästään
omia tutkimuksiaan, jotka koostuvat usein ”väkinäisistä laboratoriotesteistä
heikoin löydöksin”. Coynen mukaan tämä ”ei ole tieteellisten
löytöjen kääntämistä käytännöllisen elämän strategioiksi
vaan oma-aputuotteen myymistä tieteikkäämpänä [tai tieteisempänä;
sciencey] kuin muut”. Hän huomautti, että 70-luvulla muodikas
kiinnostus haaveista saavutusmotivaation ennustajina oli
psykologiassa hyvästä syystä hiipunut: ”Miksi meidän pitäisi ajatella,
että fantasiat, jotka on saatu pinnistetyissä harjoitteissa, olisivat
kovin ennustusvoimaisia kaukana tulevaisuudessa ja monille
muille vaikutuksille alttiina oleville asioille?”
174