ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
hömppäoma-avusta ja myös ottaa etäisyyttä jatkuvaan pepsodenthymyyn
yhdistyvään pakonomaiseen, kaiken kielteisyyden torjuvaan
positiivisuuteen. Näillä eleillään he kuitenkin toimivat aivan
samoin kuin amerikkalaiset positiivisen psykologian ja myönteisen
ajattelun esikuvansa: täsmälleen samat varoittavat esimerkit
– tyypillisimmin juuri The Secret – on nähty osana myönteisyyden
asianajoa jo ennen FA:n ehtimistä mukaan kampanjaan. Kelpaa
kysyä, mikä kävisi esimerkiksi filosofianakatemialaisten omaehtoisesta
itsekriittisyydestä. Kukaties Tekes-video, jossa Järvilehto käy
läpi ulkoismotivaattoreiden (raha, maine, ihailu) huonoja ja sisäismotivaattoreiden
hyviä vaikutuksia organisaatioiden toimintaan.
Seuraa kommentti: ”Vähän silleen niiku ’No shit, Sherlock, pitiks
tätäkin nyt taas tutkia’.” Näinä yleisen positiivisuuspainotuksensa
keskellä äkkivääryyden hetkiksi näyttäytyvinä tuokioina Järvilehto
tuntuu olevan lähellä kriittisen ajattelun otteita: hän koettelee
sanomistensa pitävyyttä mahdollisia vastalauseita ennakoiden.
Tekes-tilaisuudessa hän sanoi kuitenkin heti tämän jälkeen: ”Mut
kova juttu on se, et mein yhteiskunta on edelleenki piuhoitettu
silleen, että me ohjataan ihmisii tavottelee palkintoja ja välttää rangaistuksia.”
Sitten oli vuoro VVV-mallin suoranuottisen esittelyn.
Tämän logiikan tunnistaa muistakin Järvilehdon ulostuloista.
Lupaavasti kriittisehköistä asetelmista etsiydytään erityisen suuriin
ja koettelemattomiin väitteisiin. Areiopagi.fin järjestämissä seminaarissa
maaliskuussa ja keskustelutilaisuudessa huhtikuussa 2015
Järvilehto puhui sen puolesta, että voi olla pragmaattisista syistä
kannatettavaa luottaa todentamisen tuolla puolen edes periaatteessa
oleviin uskomuksiin. Monta kertaa hänen julkiset sanomisensa
kuulostavat siltä, että hän laajentaa tämän yleensä uskonnollisille
kokemuksille ja vakaumuksille varatun periaatteen koskemaan
myös yhteiskunnallisia katsantoja. Joka tapauksessa itsekriittisyyden
puutetta on – jollei korvannut, niin ainakin – selittänyt
osaltaan hänen tapansa pohtia kriittisyyden luonnetta ja ongelmia.
”Voi kuulostaa aika hurjalta”, Järvilehto alusti ilmoitusluontoisen
asiansa Ylen suorassa radio-ohjelmassa tammikuussa 2016.
Hän kertoi ryhtyneensä ”siivoamaan mediakulutustaan”. Järvilehto
sanoi rakentavansa somekäyttäytymisessään ”tietoista kuplaa”
myönteisen ajattelun ylläpitämiseksi: ”Jos joku tööttää Facebookis
joka päivä jotain maailmassa-on-virhe-juttua, mä vaan
468