ajatuspajoista

Tapausesimerkki – Filosofian Akatemia Oy
”On vain yksi tapa epäonnistua: se on jättää yrittämättä”,
kuuluu toinen Järvilehdon ”pieni ajatus”. Tismalleen noin neuvoo
hypnoterapeutti-valmentaja, ”Britannian johtava motivationaalipuhuja”
Marisa Peer (s. 1959) oppaassaan Ultimate Confidence
(2009). Yleisemmässä muodossaan ”…on luopua leikistä”
sen esittää esimerkiksi argentiinalais-yhdysvaltalainen kiinteistösijoittaja
Jorge M. Peréz (s. 1949) Powerhouse Principlesissaan (2008).
”Yksi strategisesti sijoitettu hymy voi muuttaa koko maailman”,
Järvilehto päivittää vanhat puheet hymyn muutosvoimasta pelkäämättä
tahattoman ja taka-ajatuksettoman sijaan ”strategisen”
ja ”sijoitetun” aurinkoisuuden dysfunktioita. Esimerkiksi norjalaista
sukua ollut yhdysvaltalainen, New Thought -liikkeeseen yhdistetty
Christian D. Larson (1874–1954) neuvoi Just Be Gladissään
(1912): ”Sielusta, alati laulavasta sielusta tuleva hymy – iloitse pois.
Ja äkkiäkös tuollainen hymy voi muuttaa maailman. Kohtaa vastukset
tuollaisella hymyllä, hurmaa tiehensä koettelemukset.”
Ehkä olennaisin Järvilehdon aforismeista on ”Positiivinen ajattelu
synnyttää positiivista todellisuutta”. Samaa sanoivat esimerkiksi
Jarboen Finding Strength Within (2001), Howardin A Soul’s Guide
to Abundance (2006), Grappon Start Your Own Business in Thirty
Days (1998) ja Beckerin Internal Power (1993).
Kun Upeaa työtä! mietelauseilee ”Raha ei tuo onnea, mutta rahattomuus
tuo onnettomuutta”, se seurailee Croftsin Managing
Your Marketing Careeria (1991), joka parafraseeraa Hardingin 80-luvun
artikkelia, joka seurailee varhaisen itseapumiehen Keith J.
Thomasin (1881–?) Personal Poweria (1912). Kun se viittaa ”anonyymiin
nokkelikkoon” lauseen Everything will be OK in the end. If it’s
not OK, it’s not the end takana, se myötäilee Woolfreyn kirjaa 21
Ways and 21 Days To The Life You Want (2008), jonka taustalta häämöttää
90-luvun teepaitamuoti. Kun Martela ehdotti blogissaan
helmikuussa 2012 vanhan ”jalon individualismin” syrjäyttäneen
passiivisen ”kuluttajaindividualismin” tilalle aktiivista ”myötätuntoindividualismia”
antaen ymmärtää luoneensa termin, hän ei maininnut,
että Kuenne käytti sitä jo 90-luvulla, jolloin myös Dunn
erotti ”aitoindividualismin” ”kuluttajaindividualismista” ja Le
Rider nietzscheläisen ”jalon individualismin” rappiomuodoistaan.
Jacobsen taas asetti 2003 kuluttajaindividualismia vastaan kristillisen
myötätuntoindividualismin.
341