ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
Al Goren (s. 1948) puheenkirjoittajana. Yrittäjäksi heittäytynyt
Pink teki ensin opaskirjan itsetyöllistämisestä 2001 ja sen jälkeen
johtajille luovuusoppaan, joka väitti kehityksen jo kulkeneen ”informaatioajasta”
”konseptiaikaan” ja ”tietotyöstä” ”empatiatyöhön”.
A Whole New Mind (2005) teki suuren numeron Seligmanin
uudesta psykologiasta ja sen merkityksestä työelämällekin. Urasuunnitteluopasta
2008 seurasi jättimenestys Drive (2011) eli managerimanuaali
”sisäismotivaatiosta”. Toisten liikkeelle saamista
käsitteli myös uusin To Sell Is Human (2012). ”Motivaatio ja kuntoisuus
ovat toisiinsa kiinnikasvaneita”, Pink lausui 2015 Washingtonissa
George Mason -yliopiston järjestämässä työelämän kehittämiskonferenssissa
”Leading to Well-Being”. Wellness on kiinnostanut
laajasti positiivisen psykologian tutkijoitakin. Heistä
huomattavimpiin kuuluneen Michiganin yliopiston psykologian
professorin Christopher Petersonin (1950–2012) perusteoksessa A
Primer in Positive Psychology (2006) on siitä oma lukunsa.
Brittitutkija William Daviesin The Happiness Industry (2015)
edustaa taas perinnetietoista politologiaa mutta keskittyy yksilön
”henkiseen hyvinvointiin” uutena talouspoliittisenakin asiana.
The Limits of Neoliberalismissaan (2014) ’yhteisestä hyvästä’ piittaamatonta,
”kritiikinvastaista” ja ”antipoliittista” nykypolitiikkaa”
eritellyt Davies tuo filosofiset ja poliittiset peruskysymykset
takaisin niistä tyhjentyneisiin talouskeskusteluihin ja kulutuskäytäntöihin
keskelle mittailun esineeksi otettua nyky-yhteiskuntaa ja
kilpailuun viritettyä valtiota. ”Kun positiivinen psykologia ja onnellisuusmittaus
ovat läpäisseet poliittisen ja taloudellisen kulttuurimme
90-luvulta lähtien, päättäjien ja johtajien tapaa omaksua
hyvinvoinnin ja onnellisuuden käsitteet aiheuttaa levottomuutta.
Tiede uhkaa päätyä syyttämään ja lääkitsemään kurjuudesta kärsiviä
yksilöitä piittaamatta kurjistamisen syistä.” Daviesin sanoin
”poliittisia ja aineellisia ongelmia riittää viljalti käsiteltäväksi, ennen
kuin keskitämme huomiomme niitä kokevien yksilöllisiin
mentaalisiin ja neuraalisiin tiloihin”. Bellin tapaan hän toteaa, että
”mielialaseurantateknologiat, tuntemusanalyysialgoritmit ja stressinpoistolääkitystekniikat
laitetaan palvelemaan tiettyjä poliittisia
ja taloudellisia etuja”, sen sijaan että ”ne lahjoitettaisiin meille
oman aristoteelisen kukoistuksemme ansiosta”. Positiivisen psykologian
gurut tarjoavat turhaan monen kaipaamaa pelastusta
152