ajatuspajoista

Tausta
(inventions) laajemmasta tavasta ”yhdistellä tekijät uudella lailla”
tuotannossa niin, että seuraa kansantaloudellista sekä sosiaalista,
kulttuurista ja spirituaalista muutosvaikutusta. Hän totesi, että
”rationalisointi” tuotantokustannusten minimointina ei poikinut
”uut ta ekonomista tilaa” eikä ”perustavaa laatua olevia uutuuksia”.
Schumpeter puhui ”johdonmukaisesta talouselämän filosofiasta”,
joka voisi tuottaa ”innovaatioita” eli mahdollistaa ”käsityksemme
mukaisia Uusi Ihmisiä pystyttämässä Uusia Firmoja” ja ”luomassa
kokonaan uusia asioita”. Schumpeter ohitti ”tieto-opillisen kysymyksen
’teorian’ ja ’tosiasioiden’ välisestä suhteesta” mutta haki
teoreettisen, historiallisen ja tilastollisen ulottuvuuden yhdistävää
otetta ja uutta ”Teoreettista Normaalia” syrjäyttämässä vanhaa.
Hän katsoi kapitalismin yhdistyvän selviömäisesti demokratisoitumiseen
ja ”moraaliseen edistykseen”. Tunnetuimmassa teoksessaan
Capitalism, Socialism and Democracy (1943) Schumpeter tokaisi
rutiineja rikkovien innovaatioiden muuttuneen jo rutiiniksi.
”Luovan tuhon” harvinaistuminen ja laajentuvan älymystön tyytymättömyys
kätkivät sisäänsä kapitalismin häviämisen siemenet.
Nyt hän käytti termiä ”rationalisointi” psykologisena terminä: se
tarkoitti käyttäytymisen todellisten virikkeiden peittämistä selityksillä,
jotka sopivat käyttäytyjän ja selittelijän arvomaailmaan.
Taipumuksen yleistyminen kieli Schumpeterille kapitalismin elinvoiman
ehtymisestä.
Suomessakin rationalisoinnista puhuttiin jo 30-luvun alkupuolella
sahamiesten yhdistyksessä ja Pellervo-seurassa. Sota-ajan tuotantotalouden
järkeistäminen nosti kuitenkin käsitteen koko kansakunnan
aiheeksi. Kirjailija Mika Waltarin (1908–1979) kynästä
syntyi hallituksen kustanne Hyvin harkittu – puoliksi tehty. Rationalisointi
aseena tuotantotaistelussa (1942). Saman vuoden Kansantaloudellinen
Aikakauskirja antoi Teknillisen korkeakoulun professorin
Bruno Suvirannan (1893–1967) kirjoittaa rationalisoinnista
”nykyhetken avainkysymyksenä” ja Arabian tehtaitten toimitusjohtajan
Carl-Gustaf Herlitzin (1882–1961) täydentää teeman ”aatteellisesta
puolesta”. Niin ikään 1942 pantiin pystyyn Teollisuuden
Työteholiitto. Se sai 1948 uuden nimen Rastor, jossa kaikuivat
RAtionalisointi, STandardisointi ja ORganisointi. Rastorista tuli
yritysten omistama osakeyhtiö 1950. Toimitusjohtajaksi ryhtyi viipurilaislähtöinen
diplomi-insinööri L. I. Suurla (1921–1998), joka
75