ajatuspajoista

Ajatuspajoista innovaatiokumppanuuksiin
satu maisesti rikastuneen sukunsa nokkamies Richard Mellon
Scaife (1932–2014) syyti suuria summia osiossa II.1 tavattuun The
Heritage Foundationiin. Se oli murtautumassa yleisön tietoisuuteen
republikaanipresidenttiehdokas Ronald Reaganin (1911–2004)
vaalikampanjaan sopineen kaksikymmentäosaisen ja kolmituhatsivuisen
Mandate for Leadershipin (1981–) julkaisijana. Laitaoikeistolaisen
kirjan hallinnollisiin suosituksiin tartuttiinkin hanakasti
uuden presidentin hallinnossa. Nykyisin Washingtonin vaikutusvaltaisimpiin
laskettu ajatuspaja on jatkanut samannimistä sarjaa
aina uuden päämiehen astuessa virkaan. Rothmyer kuvaili Heritage-säätiötä
”uusoikeiston kenties mediasuuntautuneimmaksi
tutkimustahoksi, joka tuotti päätöksentekijöille ja uutisvälineille
raportteja ja julkaisuja tasaisena kymenä”. Scaife itse ei puhunut
lehdistölle tavoitteistaan. Kun Rothmyer eräässä tilaisuudessa kysyi
häneltä, miksi tämä rahoittaa avokätisesti uusoikeistoa, vastaus
kuului: You fucking communist, get out of here!
Mitään näin selväpiirteistä yhteenottoa tutkivan journalismin
ja äärioikeistolaisten mahtikeskittymien välillä ei useinkaan enää
tavata. Ajatushautomoiden rahoitus ei ole välttämättä muuttunut
80-luvun jälkeen kaikin osin läpinäkyvämmäksi. Mutta suurin
ero tuolloiseen tilanteeseen on yleisen viestintäkentän muutos.
Ajatuspajatyyppiset toimijat osaavat nykyään puhua tavoilla, joita
journalistit harvemmin arvostelevat ja yhä useammin suorastaan
noudattavat. Think-tankeja pidättäydytään moittimasta, koska
kritiikki itsessään osoittaa nykyisessä mediailmapiirissä pessimistisyyttä,
jäykkyyttä, totisuutta, kaunamieltä ja muutosvastarintaa.
”Muutosvastarinta on aina vaarallisinta”, sai tanskalaisen Reputation-mainostoimiston
perustaja ja omistaja Alexander Peitersen
sanoa HS-haastattelussa elokuussa 2014. ”Meillä on yksi suuri ongelma
yhteiskunnassa ja se on muutosvastarinta”, totesi puolestaan
valtiovarainministeri Alexander Stubb (s. 1968) kokoomuslaiselle
Verkkouutisetille syyskuussa 2015. Lukijoista ja ilmoittajista kilpailevissa
valtalehdissä uskotaan, että lukijat kaipaavat lähinnä
henkilövetoista ja pehmeästi terapoivaa kirjoittelua. Vähintäänkin
niitä arvellaan tarvittavan runsaasti heti hiukankin painavammin
uutis aineksen tai -analyysin vastapainoksi. Toimitettuja ajankohtaisartikkeleita
ei aina erotakaan mainoksista tai yritysten entistä
taitavammista tavoista kehua itseään ja vedota asiakkaisiin.
110